UNETTOMUUDEN HOITO: YRITIN ELÄÄ KUTEN NORMAALIT IHMISET

Yleinen

Aloitin ihmiskokeen. Olen jo pidemmän aikaa kärsinyt pahasta unettomuudesta ja nukkumisongelmista, joista jo kirjoitinkin. Päätin aloittaa pienen kokeen ja testata, voisinko elää kuten ns. ”normaalit ihmiset”. Ennen koetta tilanne oli se, että valvoin aamukolmeen tai neljään (kuuteen) ja heräsin puolen päivään jälkeen. Olin kokoajan väsynyt ja pahalla tuulella. En saanut mitään aikaiseksi. Varsinkin talviaikaan yöeläinten elämä on vaikeaa, koska jos herää vasta iltapäivällä, voi olla, että ei näe päivänvaloa ollenkaan moneen viikkoon.

Mun koe ei ollut kovin vaativa: Päätin yrittää alkaa nukkumaan joka ilta viimeistään klo 23. Jos ihminen tarvitsee kahdeksan tuntia unta, minun pitäisi herätä aamulla seitsemän aikoihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni asetin itselleni nukkumaanmenoajan. Minua vähän pelotti, että ehdinkö tehdä mitään, jos en valvo öitä. Toisaalta mietin, että miksi en voisi tehdä kaikkea jo päivällä?

Miten kokeilussa kävi?

Kokeilun ensimmäinen viikko sujui paremmin kuin toinen. Menin nukkumaan aikaisemmin kuin ennen ja heräsin myös aiemmin. Yhdentoista aikoihin menin nukkumaan kolmena päivänä ja loppuina vähän myöhemmin. Aikaisimmillaan heräsin seitsemältä aamulla ja vain parina päivänä nukuin yli puoleen päivään. Eli herääminen aikaistui jonkun verran. Parina yönä nukuin todella huonosti ja heräilin koko ajan. Viikonlopun valvomisen seurauksena unirytmi oli taas ihan sekaisin.

Toinen viikko oli ihan farssi ja loppuviikkoa kohti mentäessä olin jo oikeastaan luovuttanut täysin onnistumisen suhteen. Heräsin ennen kahtatoista ehkä yhtenä päivänä. Tällä kokeilulla olen tullut siihen tulokseen, että ”normaalin” unirytmin saavuttamiseen ei riitä, se että menee nukkumaan (yrittää mennä) samaan aikaan joka ilta. Illalla aina keksi jotain tekemistä ja nukkumaan meno venähti. 

Seuraavaksi voisin kokeilla sitä, että herään aamuisin samaan aikaan. Ehkä se toimii paremmin. Vihaan herätä aamulla herätyskelloon, mutta jos nukkuu myöhään, usein tulee tunne että ei saa mitään tehtyä ja on koko päivän koomassa. Ja sitten kun olet nukkunut myöhään, se stressaa kun ajattelee, että kohta pitäisi mennä nukkumaan. Tämä kokeilu sai mut vihaamaan nukkumaanmenoa, koska en saanut unta. Heräämistä vihaan jo, niin mikään ei muutu vaikka laittaisinkin kellon soimaan.

Marraskuu on ehkä huonoin mahdollinen kuukausi kokeilla mitään tällaista, koska ainainen harmaus ja pimeys ahdistaa. Ei tee mieli nousta sängystä ollenkaan. Vaikka heräsin aikaisemmin, en saanut yhtään sen enempää asioita tehtyä kuin sain aiemmin. Olin edelleen väsynyt ja pahalla tuulella. Lisänä oli vielä ahdistus nukkumaanmenoajasta. Tällä kertaa tämä kahden viikon epäonnistuminen riitti ja aion jatkossa kokeilla jotain muuta keinoa. 

Onko kenelläkään kokemusta, auttaako nukkumisongelmiin se, että herää joka aamu samaan aikaan? Pysyykö saavutettu unirytmi, jos yhtenäkin päivänä nukkuu myöhempään? Mun ongelma on ollut se, että jos jonkun aikaa saankin unirytmin pidettyä kohdallaan, yksi päivä riittää muuttamaan kaiken.

Kuvat: Unsplash

VAATTEIDEN OSTOLAKKO OSA 2: MITEN ON VUOSI SUJUNUT TÄHÄN ASTI?

Yleinen

Yksi mun ihan ensimmäisiä postauksia oli Vaatteiden ostolakko. Päätin vuoden alussa, että olen tämän vuoden ostamatta uusia vaatteita. Nyt kun vuodesta on jäljellä enää kaksi kuukautta (OMG, miten aika menee nopeasti) ajattelin vähän päivittää, miten ostolakko on sujunut.

Tänä vuonna vaateteollisuuden ongelmat ovat olleet uutisissa aika usein ja edelleen olen sitä mietä, että ostamatta jättäminen on parempi keino kuin käytettynä ostaminen, koska jätteeksi ne käytettynä ostetutkin joskus päätyvät. Tuotantoa pitäisi kokonaisuudessaan vähentää, jos ongelmia ei saada korjattua. Ongelmia on edelleen tekstiilien kierrättämisessä, muotiteollisuuden päästöt ovat suuret eikä vaatteita ole tehty kestämään.

Uusia vaatteita olen vuoden aikana ostanut yhden kappaleen: Ne ensimmäisessä postauksessa mainitut pandahousut, joita olen kyllä käyttänyt, eli turhaan en niitä ostanut. Tästä huijauksesta johtuen, olen miettinyt, että jatkan ostolakkoani vielä ensi vuonnakin. Olen oikeasti tajunnut sen, että en todellakaan tarvitse uusia vaatteita. Minulla on paljon vaatteita, mutta ei mitenkään aivan älyttömästi. Käytän tästä määrästä ehkä 30 % ja loppuja silloin kun ei muuta ole tai jos on joku erikoistilanne.

Tämän vuoden aikana minulta on myös mennyt rikki vaatteita.  Osan rikkinäisistä vaatteista voi vielä korjata, mutta osa on kulunut korjauskelvottomaksi. Ne on aivan puhkikuluneita. Mun täydellisimmät lökärit hajoaa kohta kappaleiksi. Myöskin ne vaatteet, joita tulee paljon käytettyä, näyttävät kuluneilta. Se ilo uusista vaatteista on, että ne näyttävät uudelta ja on helpompi näyttää huolitellulta. Kun käyttää aina samoja vanhoja vaatteita, näytät aina vähän kulahtaneelta. Siinä ei ole minulle mitään uutta, olen aina ollut tyyliltäni vähän sellainen kulahtanut, etäisesti kylähullua muistuttava villatakkimummo.

Luultavasti vaatteiden ulkonäkö on yhtä suuri ongelma kuin se, että mitä muut susta ajattelee. Ei ne ajattele sua tai sun vaatteita, ne miettii omia vaatteitaan. Ehkä jos olisi kaiken maailman edustustilaisuuksia, pitäisi uusia vaatteita ostaa enemmän. Tälle vuodelle ei ole sattunut mitään isompia  juhliakaan, joihin olisi tarvinnut pukeutua hienosti (Linnan juhla-kutsua odotellessa…).

Olen käynyt monta kertaa shoppailemassa tänä vuonna, mutta vaatteita en ole ostanut. Se, että en ole niitä ostanut, ei tarkoita ettenkö olisi joitain tuotteita silti himoinnut. Aina välillä tulee nettikauppoja selattua ja mietittyä, että kun vuosi vaihtuu, ostan kaiken.

Kuva: pixabay

NUKKUMINEN ON VAIKEAA

Yleinen

Olen aina ollut huono nukkumaan. Olen myös tosi hyvä nukkumaan ja usein nukunkin helposti yli 12 tuntia. Silti olen jatkuvasti väsynyt. 

Mun unettomuus ilmenee niin, että nukahtamisessa kestää yleensä kauan. Tai jos menen aikaisin nukkumaan herään keskellä yötä. Pahin on ehkä se tunne, että en ole koskaan pirteä, vaikka nukkuisin kuinka kauan. Toinen ääripää on sitten se, että kun nukun, voin helposti nukkua 12-15 tuntia putkeen. 

Minulla ei ollut lapsena nukkumaanmenoaikaa tai jos olikin, en sitä noudattanut. Aamulla herääminen on aina ollut mulle vaikeaa. Lukiossa meni pitkän aikaa niin, että nukuin aina koulun jälkeen ja valvoin kaikki yöt. Olen aina ollut yöeläin, mun mielestä se on parasta aikaa. Silloin saa olla ihan rauhassa.  

Kun menen nukkumaan enkä saa nukuttua, alan miettimään kaikkia asioita ja ahdistun. Näen usein myös ihan hirveitä painajaisia ja herään usein niiden takia. Ehkä nämä asiat saavat minut jotenkin alitajuisesti välttelemään nukkumaan menoa?

Olen kokeillut kaikkea, mutta ratkaisua säännöllisen nukkumisrytmin löytämiseen ei ole löytynyt. Olen mennyt nukkumaan aina tiettyyn aikaan, olen yrittänyt laittaa herätyskellon soimaan aina samaan aikaan. Olen meditoinut ja juonut rauhoittavaa teetä. Olen kuunnellut musiikkia ja en ole kuunnellut musiikkia. Lukenut kirjaa ennen nukkumaanmenoa ja laskenut lampaita. Olen syönyt unilääkkeitä. 

Jos päätän mennä nukkumaan kymmeneltä, enkä ole väsynyt, valvon monta tuntia ennen nukahtamista. Herätyskellon soittoon en herää, jos ei ole pakko mennä jonnekin. Jos tiedän, että on pakko herätä aamulla kello 7, stressaan sitä illalla puolenyön aikaan ja mietin, että en ehdi nukkua tarpeeksi. Olen yrittänyt pitää säännöllistä rytmiä, mutta se kääntyy aina myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Yleensä menen nukkumaan aamukolmen ja -neljän aikaan ja herään puolelta päivin.

Unilääkkeet olisivat toimiva keino, jos ne toimisivat niin, että kun otat yhden, nukahdat välittömästi ja heräät kahdeksan tunnin kuluttua levänneenä ja virkeänä. Valitettavasti se ei ole niin, tai sitten mulla ei ollut lääkitys kohdallaan. Mulla se meni niin, että otat illalla yhden tabletin, nukahtaminen ei nopeudu ja yöllä näkee hirveitä painajaisia. Aamulla et herää todellakaan virkeänä ja unilääkkeiden vaikutus tuntuu oikeasti alkavan vasta seuraavana iltapäivänä, kun ei enää kertakaikkiaan pysy hereillä. Kun syö unilääkkeitä on koko ajan puoliksi koomassa ja aina väsyttää.

Mitä unettomuus on minulle aiheuttanut? Jatkuvaa väsymystä koko elämäni ajan. Päänsärkyä ja  keskittymisvaikeuksia. Koulussa oli vaikea kuunnella tunnilla, koska tylsyys alkoi nukuttamaan. Työkyky ei ole kovin hyvä enää kolmen valvotun yön jälkeen. Pahinta unettomuudessa ja normaalista poikkeavassa elämänrytmissä on se että mua luullaan laiskaksi vaan sen takia, että nukun myöhään ja ihmetellään sitä että miten voi nukkua neljältä iltapäivällä. Kaikille ihmettelijöille tiedoksi, että kokeilkaapa mennä nukkumaan kuudelta tai kahdeksalta aamulla ja kattokaa monelta heräätte. Tai valvokaa kolme yötä ja käykää samalla töissä/koulussa ja nukkukaa sitten. Jatkakaa tätä reilut kaksikymmentä vuotta ja kysykää sitten uudestaan.

Epäsäännöllisestä rytmistä on se hyöty, että pystyn tarvittaessa valvomaan pitkiä aikoja, eikä se tunnu oikein miltään. Tai matkustaessa, kun jet lag ei iske. Kun ei ole mitään rytmiä, ei aikaero haittaa.

En tiedä onko ongelmani unettomuus vai se, että yhteiskunta on suunniteltu aamuvirkuille. Virkeä en silti ole koskaan. Olen luovuttanut sen suhteen, että olisin koskaan ihminen joka menee illalla nukkumaan kymmeneltä ja herää aamulla kuudelta virkeänä. Mä olen yrittänyt sopeuttaa mun elämän niin, että se sopisi mun rytmiin. Esimerkiksi, jos vain mahdollista, en sovi mitään menoja aamupäivälle.

Paras ratkaisu unettomuuteen on se, että voi nukkua silloin kun nukuttaa. Valitettavasti se ei ole aina mahdollista.

Nimim. Menin nukkumaan kuudelta aamulla ja heräsin kahdeltatoista

kuvat Photo by David Clode on Unsplash ja Photo by Lauren Kay on Unsplash

VOIKO KAIKKI UNELMAT TOTEUTTAA? 8 X MUN UNELMA

elämä

Jos voit unelmoida jostain, pystyt tekemään sen. 

Pitääkö tuo lause paikkansa? En olisi siitä niin varma. Ehkä oppisin taikomaan, jos oikein yrittäisin. Myöntäkää pois kaikki Harry Potter-fanit, haaveilette siitä, että olisitte päässeet Tylypahkaan. Onko se mahdollista? Ei. Mutta jos oikein paljon siitä unelmoin, olisiko se mahdollista? Enpä usko. Tai pystyisinkö palaamaan ajassa taaksepäin ja elämään koko elämäni eri tavalla? Ilmeisesti pystyisin, jos olisin mustaan aukkoon pudonnut antihiukkanen. Voin unelmoida aikamatkustuksesta, mutta käytännössä sen toteuttaminen olisi aika mahdotonta, ainakin vielä. 

Unelmoinnista ja unelmien toteuttamisesta on niin paljon elämänohjeita, että koko elämän voi kuluttaa niitä lukemalla. Niin moni ihminen (myös minä) puhuu siitä, mitä haluaisi tehdä ja mistä he haaveilevat. He keksivät lisää unelmia ja haaveita, ehkä unohtavat aiemmat. Unelmia ei toteuteta, vaan tyydytään elämään samalla lailla päivästä toiseen, vaikka koko ajan toivotaan muutosta. Toisaalta vaikeissa elämäntilanteissa unelmat ja haaveilu saattaa olla juuri ne asiat mitkä saa jaksamaan päivästä toiseen. 

Mä uskon siihen, että asiat jota tarpeeksi haluat, toteutuvat (Fysiikan lait huomioon ottaen.). Jos joku unelma ei toteudu, et oikeasti halua sen toteutuvan niin paljon kun luulet. Kaikille tapahtumille on joku syy. Unelmien suhteen ei pidä heti luovuttaa, mutta jos alkaa tuntua että niiden toteutuminen on aivan mahdotonta, kokeile välillä jotain muuta. Kuten kaaoksen hallintaan, myös unelmien toteutumisessa kärsivällisyys saattaa ratkaista asiat. Samoin to do-lista auttaa kaaoksessa ja unelmissa, kun jaat unelmasi pienempiin askeliin, sen saavuttaminen on helpompaa.   

MISTÄ UNELMOIN ELI MITKÄ ASIAT PYSTYN TEKEMÄÄN:

1. KIRJAN KIRJOITTAMINEN

Mikä mua estää kirjoittamasta kirjaa? Ei varmaankaan mikään. Tykkään kirjoittaa, mutta silti tuntuu jotenkin täysin utopistiselta ajatukselta, että saisin aikaan yhtenäistä tekstiä kokonaisen kirjan verran. Tähän mennessä suurin kirjallinen saavutukseni on opinnäytetyö, jonka tekeminen oli täyttä tuskaa. Ei välttämättä se kirjoittamisosuus, vaan lähinnä kaikki ne tekstin asettelut ja lähteiden merkitseminen oikein. Niin ärsyttävää. Aihekaan ei loppujen lopuksi paljon kiinnostanut.  

Nuo opinnäytetyön asettelut ei kirjan kirjoittamiseen liity, oman kirjanihan saan kirjoittaa vaikka takaperin. Ongelma on se, että en tiedä minkälaisen kirjan kirjoittaisin, haluaisin vaan kirjoittaa kirjan. Keittokirja olisi kiva, mutta niitä on niin paljon. Joku romaani olisi kiva, mutta en tiedä miten saisin siitä paremman kun kaikki jo julkaistut kirjat. Aina keksii tekosyitä. Ehkä voisin kirjoittaa kliseisen self help-kirjan onnellisuudesta ja unelmien toteuttamisesta? Ensimmäinen vinkki: Kirjoita sun haaveet ylös. Jos haaveilet kirjan kirjoittamisesta, kirjoita paljon kaikkea muutakin, äläkä vain yritä kirjoittaa sitä kirjaa. 

2. ERAKOITUMINEN

Mun sielunmaisema
Kuva Damien Petit / Unsplash

Haluaisin asua kaukana muista ihmisistä. Yksin jossain mökissä. Mielellään jossain erämaa/vuoristo/järvi/merimaisemissa esimerkiksi Kanadassa, Alaskassa tai Alpeilla. Siellä olisi rauhassa aikaa kirjoittaa sitä kirjaa. Minulle ei ole mikään ongelma olla viikkoa näkemättä muita ihmisiä, silti tuskin jaksaisin sitä ihan loputtomasti. Pari kuukautta ainakin voisin kokeilla. Elääkseen erakkona ei kyllä välttämättä tarvitse suunnistaa erämaahan. Kaupungissakin voi elää lähes ilman mitään kontaktia muihin ihmisiin, kun kaupassakin voi käydä keskellä yötä tai tilata kaiken kotiinkuljetuksella. Jotenkin se ei silti tuntuisi samalta kun asua jossain mökissä keskellä ei mitään. Ihan alkeellisimmissa oloissa en kyllä selviäisi, mutta vähemmillä mukavuuksilla kuin nyt pärjäisin kyllä. 

3. UUDEN KIELEN OPPIMINEN
Haluaisin opiskella jonkun kielen niin hyvin, että pärjäisin sillä yhtä hyvin kuin englannilla. Osaan suomea ja englantia. Puhun tarvittaessa ruotsia. Olen opiskellut espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää ja kiinaa. Muuten vaan olen oppinut vähän italiaa, portugalia, hollantia ja arabiaa. Tuntuu turhalta osata jotain satunnaisia lauseita ja sanoja eri kielillä. Paljon järkevämpää olisi osata kunnolla vain muutamaa kieltä. Jos mun täytyisi valita vain yksi kieli, jonka taidon haluaisin suomen, englannin ja ruotsin lisäksi, se olisi espanja tai ranska.

4. SUOMESTA POIS MUUTTAMINEN
Luulenpa, että en koskaan muuta pysyvästi pois Suomesta. Kahdesti olen lähtenyt pidemmäksi aikaa pois. Ihan kivaa, mutta oli mukava myös tulla kotiin. Silti haaveilen, että pääsisin pois täältä taas. Uhkaavasti lähestyvä talvi masentaa. Kaikista paras vaihtoehto olisi, että puolet vuodesta voisi viettää Suomessa ja talven jossain muualla. Jos muuttaisin kokonaan pois Suomesta, muuttaisin johonkin maahan, jossa puhutaan englantia, parhaat vaihtoehdot olisivat Australia, Uusi-Seelanti tai Kanada.

5. YRITYKSEN PERUSTAMINEN
Haluaisin perustaa yrityksen, jotta voisin tehdä sellaista työtä kun haluan. Oma yritys motivoisi tekemään työt mahdollisimman hyvin, koska tuloksesta hyödyt itse. Yrittäjän elämästä Suomessa saa kyllä sellaisen kuvan, että se on aivan hirveää, vaikeaa eikä se ikinä kannata. Tuo yleinen ilmapiiri ei paljon kannusta perustamaan yritystä.

6. MATKUSTAMINEN MAAILMAN YMPÄRI LENTÄMÄTTÄ
Tämä on mahdollista, tiedän sen. Este tämän toteuttamiseen tällä hetkellä on vain raha. Maailman ympäri kiertäminen lentämättä ei ole edes vaikeaa, reitin suunnittelu ei veisi kauan. Tämä olisi juuri mulle sopiva hidas tapa matkustaa paikasta toiseen. Reittiä olen mielessäni jo miettinyt, mutta taloudellinen tilanne tuskin ihan pian sallii matkan toteuttamista

7. TAIDENÄYTTELY
Mun salainen harrastus on maalaaminen. En välttämättä ole siinä kovin hyvä tai voisin sanoa, että kaikki eivät välttämättä ymmärrä mun taidetta. Kauneus on katsojan silmässä. Haluaisin jonain päivänä pitää näyttelyn, jossa voisin esitellä mun parhaat teokset. 

8. LEMMIKKIELÄIMEN HANKKIMINEN

Jakki ❤
Kuva

Tämä nyt olisi todella yksinkertainen toteuttaa, mutta valitettavasti olen allerginen monelle eläinlajille, että en tiedä pystyisinkö lemmikkiä pitämään. Kaiken lisäksi mun unelma lemmikkieläin yksisarvisen ja pandan jälkeen olisi JAKKI. Katsoin Alaska: viimeinen rintama-sarjaa (tämä saattaa olla syy myös Alaskasta haaveilemiseen…) ja siinä oli jakki. En kestä miten söpö se oli. Niin pörröinen ja pehmeän näköinen. En usko, että sen hankkiminen ihan mahdotonta olisi, sen verran sain jo selville, että Ruotsissa niitä ainakin jo on. 😊

Tässä muutama mun haave. Pystynkö toteuttamaan ne kaikki? Luultavasti, jos vain tarpeeksi haluan. 

Mistä sinä unelmoit? Oletko toteuttanut jonkun suuren unelmasi? 

MITÄ JOS ET SANOISIKAAN EI?

elämä, Yleinen

Heräsin eilen aamulla puhelinsoittoon. Minulle oli tarjolla työtehtävä, jonka vastaanottamista vähän epäröin. Minulle tarjottiin yllättäen mahdollisuutta kirjoittaa lehtijuttu aiheesta, josta en tiennyt oikeastaan mitään. Jutun tekeminen vaati asioiden selvittämistä ja haastattelu olisi jo samana päivänä. Kun kuuntelin tehtävän kuvausta, ensimmäinen ajatukseni oli, että ei onnistu. En osaa. Nyt ei pysty. Jostain kummallisesta syystä (okei, rahan takii) sanoin kuitenkin lyhyen miettimisen jälkeen, että onnistuuhan se. Haastattelu sujui hyvin ja aihe oli mielenkiintoinen.

Ihmisille yleensä sanotaan, että älä aina suostu kaikkeen ja opettele sanomaan ei. Ymmärrän kyllä tämänkin, mutta entäpä sitten ne ihmiset, jotka aina sanovat kaikkeen heti ei ja torjuvat kaikki mahdollisuudet ja uudet ajatukset. Mitä tapahtuisi jos he opettelisivatkin joskus vastaamaan myöntävästi? Mulla on tapana usein (…aina) ensin olla aika epäluuloinen kaikkia asioita kohtaan tai kieltäytyä tarjotuista mahdollisuuksista. Saatan kuitenkin muuttaa mieleni ja suostua myöhemmin, mutta lähes kaikkeen ensimmäinen reaktio on, että ei käy. Sitten on vielä paljon minua edistyneempiä persoonia, tiedätte varmaan nämä ”aina on tehty näin, muutos ei käy- ja eipähän se kannata”-tyypit. Ei, ei ja vielä kerran ei.

Samasta syystä, kun jotkut tekevät kaiken ja suostuvat aina kaikkeen, negatiiviset ihmiset kieltäytyvät kaikesta. Pelosta. ’Mitä ihmiset minusta ajattelevat?’ on monien ongelma. ’Miltä se näyttää muiden silmissä, jos en tee/teen jotain?’. Toiset huolehtivat muista oman jaksamisensa loppuun asti, koska pelkäävät muuten näyttävänsä laiskoilta. Toiset kieltäytyvät kaikesta uudesta, koska pelkäävät näyttävänsä tyhmiltä muiden silmissä, jos eivät heti osaakaan. Joissain asioissa muutoksen pelko on syynä: jos on juuttunut omiin tapoihinsa, niiden muuttaminen vaatii aikaa ja vaivaa.

Yltiöpositiiviseksi ei tarvitse heti heittäytyä, mutta seuraavan kerran kun, joku ehdottaa sinulle jotain, ennenkun sanot ei, mieti mitä tapahtuisi, jos suostuisitkin. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Jos vastauksena ei ole vakavasti loukkaantuminen tai kuolema, mieti vielä jos sanoisitkin kyllä.

Eipähän se kannata, mutta kokeile edes.

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että jos olisin sanonut itselleni ei, kun oli mahdollisuus hakea avustajaksi lehteen, ei minulla myöskään olisi ollut eilistä juttukeikkaa. Enhän mä nyt voi lehteen kirjoittaa, koska en mä osaa. Ei mulla ole koulutusta. En mä osaa haastatella ketään. Enhän mä nyt voi.

Mutta niin vain tein hakemuksen, joka olisi varmasti monen mielestä todella nolo ja lähetin sen.

Ja sain töitä.