SYKSY ON PARAS VUODENAIKA

Yleinen

Rakastan syksyä! Tykkään siitä melkein enemmän kuin kesästä. Kesällä on lämmintä ja luonto on parhaimmillaan, mutta syksyllä luonnon värit ovat paljon monipuolisemmat. Aurinkoinen ja raikas syyspäivä on mielestäni parempi kuin kesäpäivä. Ihan jo siitäkin syystä, että noin 85 % mun vaatevarastosta muodostuu villatakeista, eikä niitä voi kesällä pitää.

Se on niin ihmeellistä, miten jotkut puut muuttuvat keltaisiksi ja jotkut punaisiksi. Osa muuttuu myös aika ruman ruskeaksi, kuten tuo hevoskastanja. Ehkä se kituu ja kärsii jo kylmän talven pelosta tai siitä, että joutuu jälleen jäniksen jouluruoaksi. Suurin osa kasveista on todella upean näköisiä ja mun mielestä on harmillista, että on niin paljon havupuita, jotka ei muuta väriään. Toisaalta, tuo havunvihreä luo hienon kontrastin värikkäille lehtipuille.

Kesä on ihan kiva, mutta syksy on parasta. Syys-lokakuussa on monesti ihan mahtavat ulkoilukelit ja tällä viikolla on ollut myös mukavan lämmintä. Ainoa miinus on hirvikärpäset, jotka on yksi oksettavin asia mitä maa päällään kantaa, mutta onneksi niitä voi vältellä, kun pysyttelee pois synkimmästä metsästä.

POSTIKORTTI PUUTARHASTA

puutarha, Yleinen

Vihdoinkin satoi. Edelleen uskomatonta, että Suomessa tarvitsee sanoa näin. Kuivuus olisi voinut olla jo kohtalokastakin, kun muutama päivä sitten tässä ihan lähellä syttyi metsäpalo. Onneksi palo saatiin nopeasti sammuttettua eikä suuria vahinkoja tullut.

Kuvassa olevat köynnöskrassit kasvoivat yhtäkkiä paljon isommiksi taimiksi, samoin muut siemenestä kasvattamani kukat. Sateen jälkeen kukkien lisäksi kukoistavat myös kaikki rikkaruohot, joten kitkeminen odottaa. Ärsyttää kun rikkaruohot kasvavat niin paljon nopeammin kuin kukat.

Toivottavasti sää jatkuisi nyt sopivan kesäisenä, eikä perinteinen juhannuspakkanen (no okei, juhannuspluskaksiastetta-sää) palelluttaisi kaikkia. Ihmisiä tai kasveja.

SALAMAJÄRVEN KANSALLISPUISTOSSA

matkat, Suomi

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Kivijärven, Kinnulan ja Perhon kuntien alueella. Puisto on kooltaan 62 km2. Kooltaan Salamajärvi on siis huomattavasti isompi kuin Pyhä-Häkin kansallispuisto, jossa kävin viimeksi. Puiston alueella on runsaasti suota, osa puistosta on erämaa-aluetta.  Patikoinnin lisäksi puistossa voi esimerkiksi kalastaa tai meloa. Koirasalmen luontotuvalta voi vuokrata kanootteja ja muita veneitä. Luontotuvalla on myös tarjolla majoitusta sekä kahvila. Osa vaellusreiteistä lähtee Koirasalmesta.

Salamajärvellä tuli kierrettyä Pahapuron lenkki, joka on 7 kilometriä pitkä ja kulkee osittain Salamaperän luonnonpuistossa. Kahvilasta sai lainaksi reitin kartan, siinä reitti oli merkitty keskivaikeaksi. Maasto oli aika tasaista, mutta polulla oli paljon kiviä ja juuria, joten sai olla tarkkana ettei niihin kompastu. Luonnonsuojelualueen puolella näkyi myös muutama metsäpeura, ne olivat sen verran kaukana, että kuva jäi saamatta. Peuranvasa piti omituista ääntä. Ennenkuin näin sen, olin ihan varma, että se on karhu. Onneksi se olikin vain söpö peura. 

Puistossa oli todella rauhallista, yhtään ihmistä ei reitillä näkynyt. Koirasalmen luontotuvalla oli kyllä paljon ihmisiä, mutta vaeltamassa ei näkynyt ketään. Muuten metsässä ei pelottanut, vaikka oli niin hiljaista, mutta karhuja vähän pelkäsin. Aina kun kuului joku outo ääni ja oksien rasahdus, niin mielessä kävi, että siellä se mesikämmen menee. Vaikka todellisuudessahan sitä tuskin kuulet kun karhu metsässä liikkuu. Metsässä tulee usein sellainen olo, että joku kyttää sinua jossain, mutta et vaan näe ketään. Sellainen olo Salamajärvellä tuli eniten Pahapuron lenkin taukopaikalla Kangasjärven rannalla.

Karhu ei kuitenkaan hyökännyt ryöväämään eväitä, vaan sain syödä banaanini rauhassa. Yhden vinkin voin patikointiin antaa: eväät kannattaa ottaa mukaan, vaikka edessä ei olisi edes kovin pitkä lenkki. Seitsemän kilometrin luontopolku on raskaampi kävellä kuin sama matka tietä pitkin. Vaikka nälkä ei olisi, eväät antavat silti lisää voimia ja onhan se mukavaa pitää evästauko luonnossa.

Pahapuron lenkin varrella on luonnopuiston puolella enemmän metsää kuin suota ja reitti kulkee suurimmaksi osaksi metsässä. Reitin varrelle jää myös Pahapuronvarren suoniittylato sekä pirunpeltoja. Tämän lenkin kiertämällä ei kansallispuiston maisemista kovin laajaa kuvaa saa, koska puisto alue on niin iso ja reitistä ehkä puolet on luonnopuiston puolella. 

Pyhä-Häkkiin verrattuna Salamajärvellä on enemmän palveluita retkeilijöille ja enemmän reittejä, onhan Salamajärvi paljon isompi. Maisemat puistoissa ovat erilaisia. Minuun suuremman vaikutuksen, ainakin näiden retkien perusteella, tekivät Salamajärven maisemat. Siellä maisema on vaihtelevampaa ja olihan siellä myös metsäpeuroja. Pyhä-Häkin etuna on se, että se on helpommin saavutettavissa, reitit alkavat asfalttitien varresta. Salamajärvelle päästäkseen on ajettava hiekkatietä jonkun matkaan, mutta se on todellakin sen arvoista.

PYHÄ-HÄKIN KANSALLISPUISTOSSA

matkat, Suomi

Viimeksi retkeiltiin kaupungissa, nyt vuorossa oli luontoretki. Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä on Suomen neljästäkymmenestä kansallispuistosta neljänneksi pienin, se on kooltaan 13 km2. Kansallispuisto alueesta tuli vuonna 1956.  Pyhä-Häkki sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Saarijärven keskustasta, Saarijärvi-Viitasaari tien nro 6510 varressa. Sinne on helppo mennä omalla autolla, retkeilyreitit lähtevät parkkipaikan läheltä opastuspisteeltä. 

Puistosta löytyy neljä eri mittaista rengasreittiä, pisin niistä on 17 kilometriä. Kansallispuiston maasto on vaihtelevaa, mutta helppokulkuista. 6,5 kilometrin Kotajärven polulle ei tarvittu mitään erikoisvarusteita. Reitillä on ylä- ja alamäkiä, mutta se ei ole liian raskas ihan peruskuntoiselle, sen kiertää alle kahdessa tunnissa. Lenkkarit olivat hyvät kengät reitille, ainakin näin kuivalla säällä. Sää oli niin lämmin, että t-paidalla tarkeni. Puistossa oli todella rauhallista, kuului vaan linnunlaulua ja tuulen huminaa. Sunnuntai-iltapäivänä parkkipaikalla oli muutama auto, mutta muita retkeilijöitä ei näkynyt kuin kaksi.

Kotajärven polku kulki vaihtelevasti metsän keskellä ja suolla. Reitin varrelle jää kaksi nähtävyyttä: Uusi ja vanha iso puu, joista vanhempi on 500 vuotta vanha. Pitkospuita pitkin reitti kulkee aika pitkästi ja suomaisemat ovat kyllä hienoja! Suurimmalta osin pitkospuut olivat hyvässä kunnossa, mutta muutamassa paikassa ne olivat hieman huterat, joten varovainen kannattaa olla. Matkan varrelle jää myös reitin nimen mukaisesti Kotajärvi, jonka rannalla on keittokatos. Järven rannassa oli myös laituri, ehkäpä joku rohkea voi käydä uimassa.

Jos Keski-Suomessa päin liikkuu, niin suosittelen vierailemaan Pyhä-Häkissä. 6,5 kilometrin reitti oli juuri sopivan mittainen retki, vaikka 17 kilometrin reitti olisi kyllä vähän houkutellut myös. Myös puiston läheisyydessä sijaitseva Poika-Ahon vuokratupa kuulostaa ihan kiinnostavalta: Siellä on kesäisin tarjolla lammaspaimenen paikkoja. Tämän vuoden paikat on arvottu jo tammikuussa. Jos joku tästä innostuu, ensi vuonna vaan osallistumaan arvontaan. Paimenen paikkoja on myös moneen muuhun kansallispuistoon. 

Olisiko kenelläkään suosituksia seuraavaksi vierailukohteeksi?