SARJA-ADDIKTIN SYKSY: MITÄ TV-SARJOJA ODOTAN?

Yleinen

En katso televisiota kovin paljon. Yleensä vaan kuuntelen sitä. Televisio on auki taustalla ja teen samalla jotain muuta. Sarjat katson nykyään lähes aina koneelta tai tabletilta. Ainoastaan yksi sarja tekee poikkeuksen: Tylsät tiistai-illat pelastaa maailman parhaan tosi-tv sarjan uusi jakso. Se sarjahan on tietenkin Suomen Huutokauppakeisari, jonka uudet jaksot alkoivat pari viikkoa sitten. Suosikki tosi-tv sarjoistani voit lukea lisää kahdesta aiemmasta po stauksestani. Minulle ei uusilla tv-sarjoilla ole niin paljon väliä, koska jos ei ole uutta katsottavaa, katson vanhat suosikkisarjani uudestaan. Tällä hetkellä minulla on menossa 70’s Show. Keväällä katsoin Frendien kaikki kaudet ja How I Met Your Motherin kaikki jaksot olen katsonut kolmeen kertaan…Ehkä on ihan hyvä että uusiakin sarjoja julkaistaan.

Olen tämän postauksen kirjoittamisessa jo vähän jälkeenjäänyt, sillä osa ohjelmista on jo alkanut, mutta osa jatkuu vasta lokakuussa. Kaikenlaisia kilpailu- tosi tv- ja paneeliohjelmia on tiedossa ehkä vähän liikaa, mutta eipä niitä kaikkia onneksi pakko ole katsoa.

Mitä syksyn sarjoja odotan Suomen Huutokauppakeisarin lisäksi?

1. Ratamo, kausi 1

Tätä sarjaa olen odottanut jo monta vuotta. Olen lukenut Taavi Soininvaaran kirjat ja ne on niin hyviä, että olen ihmetellyt miksei kirjoista ole jo aiemmin tehty sarjaa. Valitettavasti, sarjan on vaikea olla tuottamatta pettymystä, koska minulla on niin suuret odotukset sen suhteen. Yhtään jaksoa en ole vielä kattonut, mutta ensimmäinen pettymys on pääosan esittäjän ja SUPO:n johtajan näyttelijän valinta. Muuten sarja näyttää trailerin perusteella hyvältä.

Alkanut 6.9 C Morella, uusi jakso aina torstaisin.

2. Supernatural, kausi 14

En voi uskoa, että tästä sarjasta on tulossa jo 14. kausi. Muistan kun Supernatural alkoi 2005, se oli mun mielestä niin pelottava, että en uskaltanut katsoa sitä. Aloitin sarjan katsomisen vasta pari vuotta myöhemmin ja Supernatural on mun mielestä yksi parhaista tv-sarjoista ikinä. Mulla on vielä 13. kausi osittain näkemättä, joten voi olla että tässä tulee kiire katsoa kaikki jaksot ennen uuden kauden alkua.

jatkuu 11.10.

3. The Walking Dead, kausi 9

Myös The Walking Dead on yksi parhaista sarjoista koskaan. Tai oli ainakin viisi ensimmäistä kautta, kaudet 6-8 ovat olleet aika vaihtelevia. Seuraavalle kaudelle on aika suuret odotukset, jännityksellä odotan mihin suuntaan sarja lähtee, ajassa on hypätty ilmeisesti reilu vuosi eteenpäin. Tällä kaudella yksi sarjan pääosan näyttelijöistä lähtee ja toinen suunnittelee lähtöä, sarjalle suunnitelllaan silti jatkoa. Saa nähdä miten käy.

Jatkuu Foxilla 8.10 klo 22.00.

4. 9-1-1, kausi 2

Kun tämä sarja alkoi keväällä, ajattelin että se on taas vain yksi poliisi/sairaalasarja lisää. Sarja kuitenkin yllätti ja se tosi hyvä! Onneksi uusi kausi alkaa pian, se näyttää trailerin perusteella hyvältä. Ainoa asia mikä harmittaa, on yhden päähenkilön vaihtuminen.

Jatkuu Foxilla lokakuussa.

5. Sohvaperunat, kausi 6
Tässä on yksi sarja, jota en aluksi tajunnut yhtään. Mitä hauskaa on muka siinä, että katsotaan kun muut katsovat televisiota? Vastaus on, että paljonkin. Onneksi tämä hauska sarja saa jatkoa ja mukana on myös uusia sohviksia.
Uudet jaksot ovat alkaneet 31.8 TV2.

6. Arman ja viimeinen ristiretki, kausi 3
En ole vielä oikein päättänyt mitä mieltä olen Armanista. Hänen sarjojaan en ole kaikkia nähnyt, mutta ainakin Arman Pohjantähden alla-sarjan edellinen kausi oli hyvä. Viimeinen ristiretki-sarjan uusien jaksojen aiheet kuulostavat mielenkiintoisilta, joten ehkä ne täytyy katsoa.

Uudet jaksot alkavat 24.9 Nelosella.

7. Pitääkö olla huolissaan?, kausi 5

Hauska sarja, tätä katsomalla kaikki huolet häviää. Tässä paneelishow’ssa on kaikki kohdallaan. Juontajaa ei ole vaihdettu eikä panelisteja ole vaihdettu, toisin kun eräässä toisessa saman tyylisessä ohjelmassa…

Mtv3 keskiviikkoisin klo 21.

+1. Vain Elämää, kausi 9.

Tätä en odottanut enkä aikonut edes katsoa. Artistivalinnat vaikuttivat vähän oudoilta ja äsrsyttäviltä. Kaksi ensimmäistä jaksoa olen kuitenkin katsonut ja tämä kausihan on ihan huippu! Anne Mattila on kyllä vähän ärsyttävä, eikä oikein sovi porukkaan. Muut artistit ovat olleet hyviä. Pyhimys ja Ellinoora ovat ihan mahtavia!

Nelosella perjantaisin klo 20.

Tuleeko mieleen vielä muita katsomisen arvoisia sarjoja?

DIY-AAVIKKO

puutarha, Yleinen

Tämä juttu voisi otsikon perusteella kertoa ilmastonmuutoksesta. Siitä, kuinka ihminen on omilla toimillaan kiihdyttänyt aavikoitumista eri puolilla maailmaa.

Tai vaihtoehtoisesti siitä tunteesta mikä aamulla on suussa kun herää krapulassa baari-illan jälkeen.

Mutta ei, tämä tarina kertoo, kuinka voit sisustaa minikasvihuoneen. Nykyihmisellä on liikaa vapaa-aikaa ja koska sanotaan, että luovuus alkaa tylsyydestä, tylsyyden hetkinä sitä kehittelee minikasvihuoneeseen miniaavikon.

Kävin Ikeassa pari kertaa ihailemassa minikasvihuonetta, mutta en ostanut sitä, koska eihän siinä ole mitään järkeä. Pakko se oli loppujen lopuksi saada, koska se on niin söpö. Ikeassa on myös hauskoja minikaktuksia, joita ostin myös. Näiden lisäksi mun aavikolla on tietenkin hiekkaa ja aavikon eläimiä…

Hiekan olen hakenut järven rannalta ja pessyt (kyllä, liikaa vapaa-aikaa), koska en halunnut että siellä mönkii mitään matoja. Eläimet taas olen tarkasti valikoinut omistamastani krääsäkokoelmasta. Kameli kuuluu aavikolle tietenkin, panda ja pöllö eivät niinkään, mutta sinne ne nyt joutuivat. Kaktuksetkaan eivät taida aavikolla söpöissä vaaleanpunaisissa ruukuissa kasvaa. Koristeeksi olen vielä taiteellisesti asetellut simpukankuoria ja hienoja kiviä.

Vaikka tämä tarina ei kerrokaan ilmastonmuutoksesta varsinaisesti, alkaa kyllä pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että mun miniaavikko on varoittava esimerkki myös Suomen tulevaisuudesta, jos kohta ei ala sataa.

Näin valmistat DIY-aavikon

1. Osta Ikeasta minikasvihuone, avaa pakkaus. Kasvihuoneessa on vain muutama osa, kiroa kun et saa edes niitä heti kohdilleen. Manaa vielä vähän lisää, kun huomaat että laseista on revittävä irti ärsyttävät teipit.

2. Asettele minikaktukset kasvihuoneeseen. Siirtele kasvihuonetta paikasta toiseen noin kuukauden ajan ja mieti mitä muuta sinne voisi laittaa.

3. Hae rannasta hiekkaa, pese ja kuivata se. 😄😄😄 Jos keksit paremman vaihtoehdon saada puhdasta hiekkaa, kerro minulle.

4. Keksi kasvihuoneelle lopullinen paikka, kaada hiekka pohjalle ja asettele valitsemasi koristeet.

5. Ihaile tätä mahtavaa luomusta päivittäin ikuisesti.

(Luultavasti seuraava vaihe: 6. Kippaa hiekat vahingossa lattialle, kun siirrät kasvihuonetta tai siivoat.)

Ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan, eikä kotia kauemmaksi ihailemaan aavikkoa. Ei tässä ehkä järkeä ole, mutta onhan se nyt hieno.

KOLME VIIKKOA ELOKUUSTA

Yleinen

Kylläpä aika rientää ja blaa blaa blaa muita kliseitä siitä miten aika menee äkkiä. Elokuusta on enää reilu viikko jäljellä ja helletti sekä käristyskupoli tuntuu kaukaiselta menneisyydeltä. Kaksi ekaa viikkoa tästä kuusta meni jotenkin ihan koomassa, koko aika tuntui vain yhdeltä pitkältä maanantailta. Ei siihen mitään syytä ollut. Ehkä helle vain sulatti mun aivot ja niillä kesti hetki koota itsensä toimintakuntoon? Nyt kun kesä ja helle on takanapäin, voikin alkaa valittaa kylmyydestä ja pimeästä. Onneksi ainakin vielä on ollut ihan hyvät säät ja tykkään syksyn raikkaasta kelistä. Jotenkin kuitenkin pelko pimeästä ja pitkästä talvesta on jo hiipinyt mieleen, ihan ennätysaikaisin. Ahdistaa jo nyt.

Mitä sitten olen viimeiset kolme viikkoa puuhannut, kun en ole julkaissut yhtään postausta? Tekisi mieli vain sanoa että, en mitään. Olen mä jotain tehnyt. Retkiä tuli tehtyä Tampereelle Ikeaan ja Ideaparkiin ja Pietarsaaressa vietin yhden viikonlopun. Kävin elokuvissa katsomassa Mamma Mian toisen osan. Se oli niin hyvä, että voisin mennä katsomaan sen uudestaan. Eka osa on ihan superhyvä, eikä toinen osa sille hävinnyt.

Elokuvissa käymisen lisäksi olen katsonut ihan liikaa Netflixiä. Löysin kaksi sarjaa, joista katsoin kaikki jaksot niin nopeasti kun vain ehdin. Molemmat ovat Netflixin omaa tuotantoa. Insatiable on pienen kohun aiheuttanut sarja Pattysta, joka laihdutettuaan alkaa kilpailla kauneuskilpailussa ja kostamaan kiusaajilleen. Sarja on aiheuttanut kohua, se on muka ”fat shamingia”. Kannattaa ehkä eka katsoa sarja, ennenkuin uskoo uutisia. En odottanut sarjalta paljoakaan, juuri tuon kohun perusteella sekä sarjan kuvauksen vuoksi. Olin väärässä, ainakin mun mielestä Insatiable oli ihan loistava sarja! Se on sopiva sekoitus draamaa ja komediaa, hyvät hahmot ja mustaa huumoria. Henkilöhahmot ovat ehkä osittain stereotyyppisiä ja yliampuvia, mutta jos sarjassa osallistutaan mm. ”Miss Magic Jesus”-nimiseen kauneuskilpailuun, mitä voi odottaa? Jos et ole mielensäpahoittaja ja pidät synkemmästä huumorista sekä saippuasarjamaisista juonenkäänteistä, tämä on juuri sopiva sarja. Hyvää viihdettä, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Ensimmäisen kauden lopun perusteella odotan sarjalle jatkoa.

Kevyempää komediaa tarjoaa sarja Unbreakable Kimmy Schmidt. Vaikka sarjan nimi voisi välillä olla Unbearable Kimmy Schmidt, koska Kimmy on niin ärsyttävän positiivinen (t. perus-pessimisti), sarja on silti hauska. Sarja kertoo Kimmystä, joka on siepattu maailmanloppuun uskovan kultin vangiksi 15 vuotta sitten. Sarjan alussa hänet pelastetaan bunkkerista ja vietettyään siellä puolet elämästään, sopeutuminen tavalliseen elämään on välillä haasteellista. Kimmy muuttaa New Yorkiin ja sarjassa seurataan hänen seikkailujaan siellä. Tämäkään sarja ei aluksi houkutellut lukemani kuvauksen perusteella, mutta kun aloitin sarjan katsomisen, olin heti koukussa. Nyt olen katsonut kaikki jaksot, sarjan tähän tietoon viimeiset kuusi jaksoa julkaistaan ensi tammikuussa.

Olen myös lukenut pari kirjaa. Minulla oli muutama kirja lainassa varmaan puoli vuotta ja kun en enää pystynyt uusimaan lainoja luin äkkiä pari niistä kirjoista ennen palautusta. Cathy Kelly on minulle tuttu kirjailija ja Kaikki alkoi Pariisissa-kirja oli samaa tasoa aiempien teosten kanssa. Ei tämä kirja hänen paras kirjansa ollut ja 601 sivua oli vähän liian pitkä. Kirjassa oli ihan kiinnostavat henkilöt, mutta ehkä niitä olisi voinut vähän karsia. Jossain vaiheessa tuntui, että juoni ei etene ja sitten kun loppu koitti, loppuratkaisu ei ollut mikään yllätys.

Lori Nelson Spielman on minulle uusi tuttavuus, mutta Kivi Sydämeltä-kirjan lukemisen jälkeen toivon häneltä paljon lisää kirjoja. Kirjassa oli mielenkiintoinen juoni ja se oli pakko lukea kerralla loppuun. Kirja kertoo anteeksiannosta ja siitä, kannattaako vanhoja syntejä ja salaisuuksia kaivella? Kirjaa lukiessa alkoi pakolla miettimään omaa elämää ja miettimään, kenelle itse antaisi katumuskiven? Hyvä kirja, vaikka loppuratkaisun yllättävä käänne olikin ennalta arvattava. Spielmanilta on suomennettu myös toinen teos, Kymmenen unelmaani, joka kuulostaa aika imelältä, mutta ehkäpä luen sen seuraavaksi.

Vaikka elokuu on lopuillaan ja kesä on muka loppu, ainakin auringokukat kukkii vielä hienosti, kuten ekasta kuvasta näkee. Aion tehdä myös tarkemman puutarhapäivityksen, jotta näette mitä rehuja sain kasvamaan ja mitä en. Sen voin jo kertoa, että kesäharsoa en aio enää jatkossa istuttaa, liian paljon lehtiä ja liian vähän kukkia.

Suunnitelmissa on myös kirjoittaa loput Australia-postaukset, julkaista muutama resepti ja katsotaan mitä muuta keksin. Jos jollain on jotain toiveita tai postausideoita niin voi jättää kommenttia. 🙂

KEVYTTÄ KESÄLUKEMISTA

Yleinen

Olen aina lukenut paljon. Ennen pystyin keskittymään kirjoihin vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta jotenkin nykyään ei enää jaksa. Enää en lue montaa kirjaa päivässä, mutta joskus innostuu lukemaan kerralla koko kirjan. Siitä tiedän että kyseessä on hyvä kirja, jos lukemista ei voi lopettaa ennen kuin koko kirja on luettu. Jotkut kirjat ovat sellaisia, että aina on vain pakko kääntää seuraava sivu eikä lukemista malta lopettaa. Kirjoitustyyli täytyy olla mukaansatempaava ja juonen jännittävä, en välitä turhasta jaarittelusta. Lukemisharrastuksesta johtuen minulle on kertynyt paljon kirjoja ja nykyään yritän olla ostamatta niitä lisää, mutta yleensä kirjakaupasta tarttuu aina jotain mukaan. Tällä viikolla ostin alennusmyynnistä Puutarhurin käsikirjan, se maksoi huimat kuusi euroa. Ihan kaikkia kirjoja en ole kuitenkaan ostanut ja kirjastossa tulee käytyä paljon.

Klassikkokirjoja on paljon, mutta luen mieluiten hömppäkirjoja (eli chick lit-kirjoja) ja dekkareita. Olen yrittänyt aina välillä lukea kirjallisuuden klassikoita, mutta pakko sanoa, että osasta en ymmärrä miksi ne ovat niin suosittuja. Monissa klassikoissa aihe on varmaankin se syy, miksi kirjasta on tullut niin suosittu, mutta teksteissä olisi kyllä parantamisen varaa. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on jäänyt mieleeni klassikkokirjana, joka oli todella tylsä enkä siksi ymmärrä sen suosiota. Luin kirjan kyllä kokonaan, mutta koville se otti. Toinen tylsä klassikko on William Goldingin Kärpästen Herra. Positiivinen yllätys taas on ollut Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, se kannattaa ehdottomasti lukea.

Suosikkikirjaa on vaikea sanoa, mutta Harry Potterit sekä Ilkka Remeksen ja Taavi Soininvaaran kirjat ovat sellaisia, että ne voi lukea aina vaan uudestaan. Remeksen ja Soininvaaran lisäksi myös Seppo Jokisen kirjat ovat hyviä. Hömppäkirjailijoista parhaita ovat Sophie Kinsella, Marian Keyes ja Cathy Kelly sekä Elizabeth Adler. Muita hyviä kirjailijoita ovat Chuck Palahniuk ja Dan Brown. Kaunokirjallisuuden lisäksi tykkään lukea myös tietokirjallisuutta, eniten ehkä historiasta. Muutaman vuoden ajan olen listannut kaikki kirjat, jotka olen lukenut, koska ne unohtuvat helposti. Helpompi on löytää uutta luettavaa, kun on muistissa mielenkiintoisten kirjailijoiden nimet eikä tule aina luettua samoja kirjoja.

Allaolevat kirjat luin viimeksi. Sattumalta kumpikin kirja on salanimellä kirjoitettu. Molemmat voin suositella lukemaan, toinen on hauska hömppäkirja ja toinen jännittävä seikkailu.

Amanda Vaara – Pientä fiksausta vailla

Kirja kertoo Venlasta, joka alkaa avioeron ja burnoutin jälkeen pitämään majataloa ostamassaan vanhassa koulussa. Majatalon lisäksi hän pitää myös pop up-kahvilaa ja kirjoittaa blogia. Lasten ja ex-aviomiehen lisäksi Venlan elämää ovat sekoittamassa uudet naapurit sekä majatalon asukkaat.

Chick lit- hömppää parhaimmillaan. Kirjalle on luvassa myös jatkoa, kun sarjan toinen osa, Yösähköä, ilmestyy syksyllä.

Markus Falk – Profeetan soturit

Kirjassa suomalainen Lähi-Idän tutkija Tuomas Pyy ja hänen italialainen kollegansa Carla Conti tutkivat vanhaa, salaperäistä käsikirjoitusta. Kun tieto tekstistä leviää, he saavat peräänsä terroristit ja joutuvat pakenemaan. Seikkailu kulkee Libanonista Euroopan halki Suomen kautta Lontooseen.

Jännittävä ja nopeatempoinen kirja, joka sekoittaa historiaa ja nykypäivää. Mielenkiintoinen ja myös ajankohtainen aihe. Tämä kirja oli sellainen, että oli pakko lukea kerralla kokonaan. Kirjassa on paljon historiaa ja se on hyvin kirjoitettu. ”Markus Falk” onkin Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttilan yhteinen salanimi, joten kirjan takana ovat todella asiantuntevat kirjailijat.

MATKAILIJAN MUISTELMAT

Yleinen

Olen tähän mennessä käynyt vasta 14 eri maassa Suomen lisäksi. Tavallisilla lomamatkoilla olen käynyt muualla, paitsi Australiassa olin yli kolme kuukautta ja Belgiassa olen ollut Erasmus-vaihdossa yhden lukukauden ja myös lukiosta viikon, kun koulumme osallistui johonkin kansainvälisyyprojektiin. Olen käynyt kolmella eri mantereella: Euroopassa, Afrikassa ja Australiassa.

Mä olen matkalla just se turisti, joka kiertää kaikki muinaismuistot, museot ja kirkot. Aiemmin selvitin etukäteen kaiken mahdollisen ja opettelin kartankin ulkoa jos vain mahdollista. Matkalla aamulla herätään aikaisin, ettei mene aikaa hukkaan ja yleensä reissun jälkeen on väsyneempi kuin lähtiessä. En todellakaan ole mikään rannalla makoilija, koska jos kerran kotoa on poistunut niin kaikki on nähtävä. Nyt pari edellistä reissua olen yrittänyt ottaa vähän rennommin, mutta esimerkiksi Australiassa olisin paremmalla suunnittelulla säästänyt rahaa ja ehtinyt nähdä enemmän. Nähtävyyksien lisäksi tärkeä osa matkoja on tietysti ruoka ja siinä en matkalla säästä. Mäkkärissä en käy Suomessa enkä matkoilla, mieluummin maksan vähän enemmän ja syön hyvää ruokaa.

Nykyään matkustan ehkä mieluiten yksin, koska silloin saat tehdä mitä haluat. Voit istua koko päivän kahvilassa katselemassa ihmisiä tai käydä kymmenessä museossa ilman, että kukaan valittaa. Toisaalta pidemmän päällä yksin matkustaminen saattaa olla, no, yksinäistä, joskus on ihan kiva reissata jonkun muun kanssa. Jos matkustaa jonkun kanssa, niin henkilöillä tulee olla mahdollisimman samanlaiset lomasuunnitelmat ja liian iso porukka tuottaa ongelmia.

Matkakuvaajana en ole se, joka ottaa hauskoja kuvia (no okei, ehkä pari löytyy), vaan kuvaan enemmän maisemia ja luontoa, kuin ihmisiä. Muinaisilta matkoilta ei selfieitä löydy ja minusta on aika vaikea löytää kuvia. Menneitä reissuja on hauska muistella kuvia katselemalla. Tähän postaukseen kun kaivelin arkistojen kätköistä matkakuvia, kuvia katsellessa tuli monesti mieleen että, 1) omat valokuvaustaidot ja myös kamerat on kehittyneet huimasti, uusimmat kuvat eivät tarvitse niin paljon käsittelyä. 2) miten olen voinut joskus näyttää siltä miltä kuvissa näytän. Ei voi muuta sanoa kun että kyllä on ollut tyyli kohdillaan.

TÄHÄN MENNESSÄ VIERAILEMANI MAAT

1. RUOTSI

Ruotsissa olen käynyt monta kertaa, mutta en voi silti sanoa tuntevani maata ollenkaan Tukholman ydinkeskustaa lukuunottamatta. Vaikka olen vieraillut Tukholmassa lähes joka vuosi, en löytänyt yhtään julkaisukelpoista kuvaa reissuilta, ehkä se on jotenkin niin tuttu paikka, että ei tule paljon kuvia otettua. Tukholmassa kävin viimeksi kuukausi sitten, enkä ottanut kuin pari kuvaa laivalla. Olen käynyt myös Kolmårdenin eläinpuistossa lapsena sekä Pohjois-Ruotsissa Haaparannassa ja siinä lähistöllä.

2. NORJA

Norjassa olen käynyt kahdesti, molemmilla kerroilla Pohjois-Norjassa. Lapsena kiersimme perheeni kanssa siellä ja vuonna 2010 kävin siskoni kanssa Kirkkoniemellä ja Vardøssa. Norjassa on kyllä ihan uskomattoman upeat maisemat ja luonto.

3. VIRO

Virossa olen käynyt ensimmäisen kerran vasta vuonna 2011. Olen käynyt vain Tallinnassa, neljä kertaa. Maa on kyllä yllättänyt mut niin positiivisesti, ennen ekaa reissua oli pahat ennakkoluulot. Ne osoittautuivat todella vääriksi ja Tallinna on yksi mun suosikkikaupungeista, voisin hyvin kuvitella asuvani siellä.

4. ITÄVALTA

Itävallassa kävin vuonna 2014, kohteena oliva Wien ja Salzburg. Hieno maa, voisin lähteä Itävaltaan heti uudestaan.

5. SLOVAKIA

Samalla reissulla kun kävin Itävallassa, kävin myös Slovakian Bratislavassa. Slovakialta odotin ylemmän kuvan kaltaisia maisemia ja likaista ankeutta. Kyllä Bratislavasta sitäkin löytyi, bussiasema on oudoin ikinä ja eihän kaikki kerrostalot kovin prameita olleet. Turisteja ei ollut kovin paljon maaliskuussa ja kaupungissa oli todella rauhallista (olin siellä viikonlopun). Vanha kaupunki oli hieno, mutta siitä tuli jotenkin olo kuin olisi ollut elokuvan lavasteissa. Parhaiten matkalta jäi mieleen hyvä ruoka (kaupungista löytyi mm. ihan parasta kuubalaista ruokaa) sekä viiden tähden hotelli, jossa oli jo melkein liian hyvä palvelu. Koko maasta en yhden kaupungin perusteella voi paljon sanoa ja oli Bratislavassa paljon hyvääkin uudestaan matkustaisin sinne mieluummin kesällä.

6. UNKARI

Unkarissa olin viikon vuonna 2012. Siellä olen vieraillut Budapestin lisäksi myös Pécsissä ja Harkányssa sekä siinä ympäristössä. Ylemmässä kuvassa oleva metsä on paikka, johon eksyttiin mun paikallisen oppaan kanssa, kun hän aivan varmasti tiesi mihin ollaan menossa. No ei tiennyt. Eksymisestä huolimatta, Unkari on kiva paikka. Suosittelen kyllä opettelemaan paikallista kieltä tai hankkimaan paikallisen oppaan, englantia ei paljon puhuta. Unkarista löytyy paljon historiaa ja hienoja nähtävyyksiä ja mun matkapäiväkirjan mukaan myös hyvää ruokaa. Hintataso (ainakin 2012) oli hyvin alhainen, tämä onkin ollut ehkä elämäni edullisin reissu.

7. KROATIA

Unkarin reissulla kävin myös Kroatian puolella, Unkarin rajan läheisyydessä sijaitsevassa pikkukaupungissa Donji Miholjacissa. Vaikka kaupungista löytyi linna, johon voisin muuttaa, uskon että Kroatian parhaat maisemat on muualla maassa.

8. BELGIA

Belgiassa kävin ensimmäisen kerran vuonna 2008, olin viikon Bruggessa. Sen lisäksi olen asunut Kortrijkissa yhden lukukauden ja silloin tuli maata kierrettyä paljonkin. Belgia on pieni maa, mutta siellä on paljon erilaisia kaupunkeja. Kaikesta turistirysämäisyydestään huolimatta Brugge on suosikkini, mutta myös Antwerpen ja Kortrijk ovat vierailun arvoisia. Belgiasta tykkään tosi paljon, siellä on ulkomaalaisenakin helppo asua, koska englantia puhutaan hyvin (ainakin flaaminkielisellä puolella), nykyinen turvallisuustilanne ehkä vähän vähentää maan houkuttelevuutta.

Asuin viikon jokilaivassa Belgiassa

9. RANSKA

Lille

Asuin Belgiassa lähellä Ranskan rajaa, kävin usein Lillessä. Ranska on maa joka kiinnostaa minua paljon, mutta sen houkuttelevuutta vähentää samat ongelmat kuin Belgiassa. Lille on hieno kaupunki ja ainakin kuusi vuotta sitten siellä oli turvallista, aina oli poliisit juna-asemalla vastassa.

10. ISO-BRITANNIA

Lontoo

Olen käynyt Lontoossa kahdesti, vuosina 2005 ja 2012. Lontoo on ehkä suosikkikaupunkini koko maailmassa ja haaveilin kauan että pääsen sinne. Enkä pettynyt, sinnekin voisin muuttaa vaikka heti.

11. IRLANTI

Dublinissa olen viettänyt viikon vuonna 2009. Meinaan aina unohtaa, että olen edes käynyt Irlannissa, en tiedä miksi. Dublin oli hieno kaupunki, mutta kun selasin ottamiani kuvia sieltä, ei siltä näytä.

12. TUNISIA

Maailmanmatkaaja vuonna -95

Sousse

Tunisiassa olen käynyt kolme kertaa, viimeksi vuonna 2012. Tunisia ei ole ehkä parhaimmassa maineessa turistikohteena, enkä varmaankaan itse tykkäisi, jos olisin matkustanut sinne vain rantalomalle. Enkä olisi varmaan ikinä matkustanut koko maahan, jos sukulaiseni eivät olisi asuneet siellä. Helpompi matkustaa ympäriinsä maassa, jonka kieltä osaat kolme sanaa, kun on paikalliset oppaat.

13. ESPANJA

Teneriffa

En ole koskaan käynyt manner-Espanjassa. Olen käynyt Kanariansaarilla kaksi kertaa vuonna 2010. Gran Canarialla alkuvuodesta ja Teneriffalla joulukuussa. En yhtään ihmettele miksi niin moni matkustaa Kanarialle. Luonto on upeaa ja maisemat vaihtelevat niin paljon. Myös molempien saarien pääkaupungit ovat kivoja kaupunkeja ja saarten ilmasto on täydellinen.

14. AUSTRALIA

Heirisson Island, Perth

Australiassa vietin viime syksyn, paras syksy ikinä! Mun suurin matkailuhaave oli päästä Australiaan ja viimeiset kymmenen vuotta olen sinne ollut lähdössä. Yllätin eniten ehkä itseni ja oikeasti lähdin. Ilmainen reissu ei ollut, mutta se oli sen arvoista. Australia on helppo ja turvallinen maa matkailijalle. Vaikka olen käynyt monessa paikassa ympäri Australiaa, en ole silti nähnyt kuin ihan pienen osan koko maasta. Paras kaupunki oli Perth ja myös Sydney on ihana, parasta on kuitenkin pienemmät kaupungit ja se sanoinkuvaamattoman hieno luonto. Ja kaikki eläimet liskoista kenguruihin.

Tällä hetkellä ei ole mitään reissuja suunnitelmissa, paitsi ehkä kotimaassa. Suosikkikohteekseni voin sanoa Australian, mutta ei muissakaan mitään vikaa ole. Mikään paikka, missä olen käynyt ei ole ollut aivan hirveä ja kaikkiin voisin lähteä uudestaan. Toisaalta, on myös niin paljon paikkoja missä en ole vielä käynyt. Melkein ahdistaa, kun tuntuu ettei mitenkään ehdi käydä kaikissa maissa ja kohteissa missä haluaisi käydä, siksi tuntuukin helpolta lähteä uudestaan tuttuun paikkaan. Eli luultavasti lähden seuraavaksi viidennen kerran Tallinnaan.