MÄDÄNTYNYT MEHIKASVI JA MUITA SATTUMUKSIA

Yleinen

Olen joskus kuullut, että tammikuun toinen maanantai on vuoden ankein päivä. Perusteluina on pidetty sitä, että joulun ja uuden vuoden juhlinnat ovat takanapäin, edessä on pitkästi arkea. Rahat on loppu joulun hullutusten jälkeen eikä sää paljon ilahduta (tai no riippuu varmaan vähän missä päin maailmaa on). Tajusin, että juuri tänään on se päivä ja siltä kyllä tuntuukin.

Mitä tässä parin viikon aikana on sitten tapahtunut?

Ihme kyllä rahat ei ole (aivan täysin) loppu ja vaikka pelkkää arkea on tiedossa monta viikkoa, se ei koettele. Kaikki alkoi siitä, että aloitin karkkilakon. Aivan kauhea idea. En suosittele kenellekään, kaksi viikkoa on nyt mennyt ja pelkkää tuskaa joka päivä. Silti olen vielä vaan pitänyt lupaukseni, päivä kerrallaan mennään. Kasvisruoassa ei ole valittamista, mutta täyskieltäytymistä karkeista en enää koskaan kyllä kokeile. Lisäksi kosmetiikan ostoslakkoa ei helpota kaiken maailman alennusmyynnit ja superhyperhuipputarjoukset. Eli uuden vuoden lupaukset ei tänä vuonna ollut ihan niin onnistuneita kun viime vuonna…ehkä tästäkin loppujen lopuksi jotain oppii.

Talvi ja tammikuu koettelevat mun lisäksi myös mun kasveja. Puutarhaharrastus on talvella hyvin vaikeaa. Mun söpö mehikasvi on jälleen menettänyt yhden jäsenen. Kaksi kolmesta kasvista on kuollut ja luulen, että oikeasti syynä on liian innokas kastelu. Yhtenä aamuna huomasin tuon kaatuneen kasvin levinneenä pitkin pöytää, se oli ihan mädäntynyt juuresta. Joko ruukku oli liian pieni tai kasvia oli vain kasteltu liikaa eikä kosteus ollut haihtunut ja kasvi mädäntyi. Yksi on enää jäljellä, katsotaan kuinka kauan se pärjää. Otin kuitenkin jo muistoksi upean muotokuvankin ainoasta selviytyjästä. 😀

Mun laventelin viljely on myös kokenut kovan kolauksen. Innokkaasti kasvanut laventeliperhe on kuivanut. En heittänyt sitä vielä pois, koska en ole luopunut toivosta, että se vielä virkoaisi. Se olisi varmaankin pitänyt viedä kellariin talveksi, mutta olin niin ylpeä kun sain kasvin kasvamaan, halusin tietenkin ihailla sitä ympäri vuoden. Haaveilen edelleen laventelipellosta, pitäisi käydä jo ostamassa siemeniä ja laittaa itämään. Laventeli kasvaa todella hitaasti ja jos kesään mennessä meinaa jotain kasvattaa, kannattaa kohta aloittaa. Myös vielä vähän aikaa sitten kauniisti kukkinut Uudenguineanliisa on vähän nuupahtanut. Minulle on sanottu, että se on vain yksivuotinen kesäkukka, mutta en usko sitä, vaan olen aivan varma, että saan sen selviämään talven yli.

Karkkilakosta ja kasvien kuolemasta selvinneenä kohtasin eilen suurimman koettelemuksen tähän asti. Internet on hieno keksintö ja aika vaikea olisi ihan heti kuvitella elämää täysin ilman internettiä. Hakkerit ja kaiken maailman kriminaalit ovat senkin keksinnön valitettavasti pilanneet. Poistin vanhan Instagram-tilini käytöstä väliaikaisesti, koska minulla on myös tämä blogin tili. Olisi pitänyt suoraan poistaa tili kokonaan. Kävin eilen lukemassa sähköpostia ja minulle oli tullut viesti, että tiliin liitetty sähköposti on vaihdettu ja puhelinnumero poistettu. Tili oli ilmeisesti hakkeroitu ja otettu uudelleen käyttöön, sähköposti oli joku ihme venäläinen osoite. Ei siinä mitään, tilillä ei ole muita kuvia kun profiilikuva, mutta kyllähän se vähän mietityttää, että mihin tiliä voidaan käyttää.

Yritin palauttaa tilin, mutta se ei onnistunut. Sähköpostin lähettämisen jälkeen sain toisenkin palautuslinkin, mutta en onnistunut tiliä palauttamaan. Ilmiannoin tilin ja pyysin myös kavereitani tekemään niin. Nyt tili on poistettu ja toivottavasti kokonaan. Täytyy vielä odotella, jos Instagramista tulee uusi sähköposti, miten jutussa lopulta kävi. Tällä hetkellä ongelmana on se, että en pääse kirjautumaan myöskään blogin Instagramiin, täytyy odotella pari päivää ja kokeilla uudestaan. Tästä hässäkästä seurasi myös se, että vaihdoin varulta kaikki salasanat enkä muista niitä enää. Vinkkinä kaikille, että pitäkää huoli että salasanat ovat tarpeeksi vahvoja, poistakaa turhat tilit KOKONAAN ja ottakaa kaksivaiheinen todennus käyttöön palveluissa, jossa se on mahdollista (esimerkkinä Instagram). Ärsyttää niin paljon ja kyllähän se säikäyttää, jos omia tietoja joutuu vääriin käsiin. Välillä kyllä tuntuu siltä, että pitäisi lakata käyttämästä kaikki sosiaalisen median sivuja ja muita, joihin vaaditaan minkäänlaista kirjautumista, mutta tarkemmin kun miettii, niin aika vaikeaa se olisi.

Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia Instagramin kanssa? Oletko harkinnut Internetistä luopumista?

 Onneksi puolet tammikuusta on mennyt, enää kaksi viikkoa, niin saa edes syödä karkkia.

VAATTEIDEN OSTOLAKKO OSA 3: UUSI VUOSI, UUDET KUTEET

Yleinen

Vuosi vaihtui ja mun uuden vuoden lupaus vaatteiden ostolakosta vuonna 2018 on virallisesti päättynyt. Kirjoitin ensimmäisen kerran ostolakosta toukokuussa ja toisen kerran lokakuun lopussa. Nyt kun vuosi on ohi, ajattelin kirjoittaa vielä vähän tuloksista ja siitä, miten asiat ovat muuttuneet. Lopussa kerron myös, mitkä ovat uudet lupaukset vuodelle 2019.

Vaikka Linnan juhliin ei kutsua tänä vuonna tullutkaan, yhdet juhlat loppuvuodelle sattuivat. Sukulaisen hautajaisiin piti löytää siistit vaatteet ja se tuotti hieman ongelmia. Suurin osa mun vaatteista on mustia, mutta ei välttämättä mitään juhlavaatteita. Vaikka hautajaiset nyt eivät ole mikään vaatteiden esittelytilaisuus, haluan aina pukeutua tilaisuuteen sopivalla tavalla. Hautajaisiin on kuitenkin soveliasta pukeutua siististi ja ennen olen ostanut lähes joka juhliin jonkun uuden vaatteen, koska ei samaa mekkoa voi kahdesti käyttää. Tällä kertaa en ostanut mitään, vaikka epätoivo meinasi iskeä. 

Aiemmin kirjoitin, että olen ostanut yhden uuden vaatteen tänä vuonna, ne vaaleanpunaiset pandahousut. Sorruin vielä ennen joulua toisenkin kerran. Kaikkien jouluostosten aiheuttamasta koomasta johtuen tein heräteostoksen ja ostin kaksi paria sukkia. Ei tietenkään mitään tavallisia mustia sukkia, vaan punaiset jääkarhusukat ja toiset raidalliset pörrösukat…Niitä olen kyllä myös käyttänyt paljon. Kaksi ostosta vuoden aikana on mun mielestä aika hyvin, mutta joku rangaistus lupauksen rikkomisesta täytyy tietysti tulla.

Nyt vuoden alussa aion taas käydä vaatekaapin läpi, heittää pois jo korjauskelvottomiksi menneet vaatteet ja korjata ne mitkä pystyy. Sen jälkeen luulen, että pari vaatetta on pakko ostaa. Edelleen kaappiin jää myös vaatteita, joita en käytä oikeastaan ollenkaan tai todella harvoin. 

Vuoden aikana on säästynyt ainakin rahaa sekä aikaa. Ei ole tullut tehtyä virheostoksia tai yleensäkin turhia ostoksia (nyt puhun siis vaatteista, koska muuta olen kyllä ostanut…) ja ostoksilta palatessa ei ole tarvinnut miettiä, että mitä tuli taas ostettua, kun osti sen sadannen samanlaisen topin tai t-paidan. Ajan säästymisen olen huomannut siinä, että ostokset saa hoidettua paljon nopeammin kun aikaa ei kulu vaatekaupoissa haahuiluun ja vaatteiden sovitukseen. Tärkeää on tietenkin se, että myös tekstiilijätteen määrä on pienentynyt, koska se sadas samanlainen paita on jäänyt ostamatta ja vaatteet on tullut oikeasti kulutettua loppuun ja rikkinäisiä on korjattu. Jätteeksi päätyvät vaatteet aion viedä kierrätykseen, kun vaatekaappi on siivottu.

Vaateteollisuuden ongelmat olivat uutisissa paljon enemmän vuonna 2018 kun aiemmin, joten vaatteiden ostolakko oli ajankohtainen aihe. Uutisista on saanut myös itse paljon uutta tietoa, vaikka osa ongelmista on ollut tiedossani jo aiemmin. Jatkossa aion vaatteita ostaessani pyrkiä siihen, että materiaalit ovat mahdollisimman luonnollisia ja kierrätettävissä. Jos ostaa vähemmän, ei ole aina pakko ostaa halvinta vaihtoehtoa. Vaikka hinta ei aina takaa laatua, vähän kalliimmasta materiaalista valmistettu tuote yleensä kestää parempana kauemmin(…jos et sitten itse pese sitä väärin ja pilaa villatakkia pesukoneessa.).

Aionko nyt heti huomenna rynnätä hullulle shoppailukierrokselle tai tilata netin tyhjäksi vaatteista, kun olen vuoden ollut ostamatta mitään? En. Aion rangaistuksena viime vuoden epäonnistumisesta jatkaa ostolakkoa vielä ainakin tammi-helmikuun. Sen jälkeen ostan ne vaatteet mitä tarvitsen, en kaikkea mitä haluan. Voi olla, että aivan hulluja shoppailureissuja on tiedossa vielä tulevaisuudessa, mutta ainakaan juuri nyt en koe tarvetta uudistaa koko vaatekaapin sisältöä.

Mitään uusia koko vuoden kestäviä lupauksia en ainakaan vielä ole keksinyt. Lyhyempiä projekteja on pari: Aion olla karkkilakossa koko tammikuun tai luultavasti kuukauden eteenpäin siitä, kun yksi sortuminen tapahtuu. Söin joulun aikaan niin paljon suklaata, että ällöttää. Valitettavasti suklaasta osa on vielä jäljellä. En ainakaan tammikuussa aio ostaa karkkia. Ja jos sorrun niitä syömään, siitä eteenpäin on kuukauden lakko.

Toinenkin lupaus liittyy ruokaan. Aion syödä tammikuussa (tai miksei pidempäänkin) mahdollisimman kasvispainotteisesti. Jos nyt pakastimessa jotain lihaa sattuu olemaan, sitä voi syödä jos ei mitään kasvisruokaa tulee mieleen, mutta mitään lihaa en osta. Tämän lupauksen toteuttaminen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa, koska en muutenkaan syö paljon lihaa, paitsi jauhelihaa.

Kolmas lupaus on olla ostamatta mitään uusia kosmetiikkatuotteita ennen maaliskuun alkua. Loppuvuodesta tuli ostettua joululahjoja ja samalla myös itselle kaikenlaista. Kicksin joulukalenterialennukset oli aika hyviä ja tilasin myös Cultbeautysta kaikenlaista…Purkkeja on kertynyt ihan liikaa. Yritän myös käyttää aina kaikki ostamani tuotteet loppuun saakka enkä halua heittää mitään roskiin, joten nyt on hyvä aika käyttää vanhat pois ennen uusien ostamista.

Vaatteiden ostolakkoa suosittelen kaikille, keksii hyvin uusia asuyhdistelmiä jo omistamistaan vaatteistaan ja tulee myös käytettyä vaatteita, joita ei yleensä käytä. Omasta vaatekaapista voi löytää unohdettuja aarteita. Säästät rahaa ja luontoa. Jos et ihan kokonaan halua ostamista lopettaa, harkitse ainakin ennnen jonkun vaatteen ostamista tai tilaamista, tarvitsetko sitä oikeasti vai haluatko vain ostaa sen.

Parempaa uutta vuotta kaikille! Mitkä oli teidän uuden vuoden lupauksia?

UNETTOMUUDEN HOITO: YRITIN ELÄÄ KUTEN NORMAALIT IHMISET

Yleinen

Aloitin ihmiskokeen. Olen jo pidemmän aikaa kärsinyt pahasta unettomuudesta ja nukkumisongelmista, joista jo kirjoitinkin. Päätin aloittaa pienen kokeen ja testata, voisinko elää kuten ns. ”normaalit ihmiset”. Ennen koetta tilanne oli se, että valvoin aamukolmeen tai neljään (kuuteen) ja heräsin puolen päivään jälkeen. Olin kokoajan väsynyt ja pahalla tuulella. En saanut mitään aikaiseksi. Varsinkin talviaikaan yöeläinten elämä on vaikeaa, koska jos herää vasta iltapäivällä, voi olla, että ei näe päivänvaloa ollenkaan moneen viikkoon.

Mun koe ei ollut kovin vaativa: Päätin yrittää alkaa nukkumaan joka ilta viimeistään klo 23. Jos ihminen tarvitsee kahdeksan tuntia unta, minun pitäisi herätä aamulla seitsemän aikoihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni asetin itselleni nukkumaanmenoajan. Minua vähän pelotti, että ehdinkö tehdä mitään, jos en valvo öitä. Toisaalta mietin, että miksi en voisi tehdä kaikkea jo päivällä?

Miten kokeilussa kävi?

Kokeilun ensimmäinen viikko sujui paremmin kuin toinen. Menin nukkumaan aikaisemmin kuin ennen ja heräsin myös aiemmin. Yhdentoista aikoihin menin nukkumaan kolmena päivänä ja loppuina vähän myöhemmin. Aikaisimmillaan heräsin seitsemältä aamulla ja vain parina päivänä nukuin yli puoleen päivään. Eli herääminen aikaistui jonkun verran. Parina yönä nukuin todella huonosti ja heräilin koko ajan. Viikonlopun valvomisen seurauksena unirytmi oli taas ihan sekaisin.

Toinen viikko oli ihan farssi ja loppuviikkoa kohti mentäessä olin jo oikeastaan luovuttanut täysin onnistumisen suhteen. Heräsin ennen kahtatoista ehkä yhtenä päivänä. Tällä kokeilulla olen tullut siihen tulokseen, että ”normaalin” unirytmin saavuttamiseen ei riitä, se että menee nukkumaan (yrittää mennä) samaan aikaan joka ilta. Illalla aina keksi jotain tekemistä ja nukkumaan meno venähti. 

Seuraavaksi voisin kokeilla sitä, että herään aamuisin samaan aikaan. Ehkä se toimii paremmin. Vihaan herätä aamulla herätyskelloon, mutta jos nukkuu myöhään, usein tulee tunne että ei saa mitään tehtyä ja on koko päivän koomassa. Ja sitten kun olet nukkunut myöhään, se stressaa kun ajattelee, että kohta pitäisi mennä nukkumaan. Tämä kokeilu sai mut vihaamaan nukkumaanmenoa, koska en saanut unta. Heräämistä vihaan jo, niin mikään ei muutu vaikka laittaisinkin kellon soimaan.

Marraskuu on ehkä huonoin mahdollinen kuukausi kokeilla mitään tällaista, koska ainainen harmaus ja pimeys ahdistaa. Ei tee mieli nousta sängystä ollenkaan. Vaikka heräsin aikaisemmin, en saanut yhtään sen enempää asioita tehtyä kuin sain aiemmin. Olin edelleen väsynyt ja pahalla tuulella. Lisänä oli vielä ahdistus nukkumaanmenoajasta. Tällä kertaa tämä kahden viikon epäonnistuminen riitti ja aion jatkossa kokeilla jotain muuta keinoa. 

Onko kenelläkään kokemusta, auttaako nukkumisongelmiin se, että herää joka aamu samaan aikaan? Pysyykö saavutettu unirytmi, jos yhtenäkin päivänä nukkuu myöhempään? Mun ongelma on ollut se, että jos jonkun aikaa saankin unirytmin pidettyä kohdallaan, yksi päivä riittää muuttamaan kaiken.

Kuvat: Unsplash

NETTIKILPAILUIHIN OSALLISTUMINEN KANNATTAA SITTENKIN!

Yleinen

Kirjoitin melkein kaksi kuukautta sitten, siitä että kannattaako nettikilpailuihin osallistua. En ole enää osallistunut kilpailuihin yhtä aktiivisesti kuin heti kokeilun aluksi. Arvioisin, että viimeisen kahden kuukauden aikana olen osallistunut reiluun 500 kilpailuun.

Ja viime viikon sunnuntaina se sitten tapahtui. Nappasin ensimmäisen voiton!!!

Uskomaton tunne, kaikki työ ei ole mennytkään ihan hukkaan. Kaiken maailman tarjouskuponkeja ja -koodeja sähköpostiin tulee koko ajan, mutta yhtään voittoa ei  ollut vielä tätä ennen tullut. Ensimmäisen arvontavoiton sain Instagramista, voitin erilaisia leivontatarvikkeita.

Palkinto tuli postitse ja oli kyllä kiva ja hyödyllinen palkinto. Se sisälsi erilaisia Dr. Oetker-tuotteita. Paketista paljastui luomuvaniljasokeri, -leivinjauhe ja -liivatelehdet sekä erilaisia koristerakeita, sokeroitua inkivääriä, elintarvikevärejä, kaksi koristelugeeliä ja vaniljakreemijauhetta. Kiva päästä kokeilemaan uusia tuotteita, elintarvikevärejä en ole koskaan käyttänyt!

Rahallisesti palkinnon arvo ei ollut kovin suuri, mutta tunnearvoltaan on. Tämä osoitti myös hypoteesini vääräksi, nettikilpailuista ja -arvonnoista on mahdollista voittaa. Samalla se myös kannustaa osallistumaan kilpailuihin jatkossa.

Mun uusi hypoteesi onkin, että joka 500. kilpailusta voittaa. Eli tällä tahdilla vuodessa pitäisi tulla useampikin palkinto. 😀

Koskaan ei kannata luovuttaa!

Ja edelleen: Sori kaikki kaverit, jotka olen tägännyt kilpailuihin, mutta voittehan tekin niistä voittaa. 😀 

Vieläkin haluaisin tietää, mikä on paras palkinto minkä sinä olet voittanut arvonnassa tai kilpailussa?

VADELMAINEN CHARLOTTE RUSSE

Yleinen

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että tämä kakku on ihan sairaan hyvää!!! 
Otin elämässäni suuren riskin, kun tein taas yhden syntymäpäiväkakun. Kesän keittiökatastrofi kävi mielessä, kun aloin Charlotte Russea valmistamaan. Tätä kääretorttukakkua olin tehnyt kerran elämässäni aiemmin, joten ihan yhtä suuri riski epäonnistumiseen ei ollut kuin kesällä. Vadelma-kinuskitäytteen kehittelin ihan oman mielikuvitukseni mukaan ja hyvä siitä tuli.

Aina yhtä luotettava Wikipedia paljasti, että kakun nimi on ”Charlotte venäläiseen tapaan”, jonka on kehittänyt Venäjän keisarin keittiömestari. Kakku koostuu kääretorttureunoista ja vanukasmaisesta täytteestä. Kääretorttupalat asetellaan kulhon (~2-3 litraa) reunoille ja täyte kaadetaan sinne sisälle. Kakku keikautetaan ylösalaisin ennen tarjoilua. Yleensä Charlotte Russea ei kuorruteta. Halusin siitä vähän juhlavamman näköisen, joten pursotin päälle kermaa ja koristelin kakun vadelmilla ja strösselillä.

Charlotte Russe

kääretorttupohja

4 kananmunaa

1½ dl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

3 rkl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

kääretortun täyte

Omenahilloa

200 g vadelmia

kakun täyte

2 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

200 g kinuskituorejuustoa

250 g rahkaa

1 prk valmista kinuskia

6 liivatelehteä

300 g vadelmia

kuorrutus

3 dl kermaa

100 g vadelmia

Kääretortun valmistus

1. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää kuivat aineet vaahtoon siivilän läpi.

3. Levitä taikina pellille ja paista 200 ℃ n. 10 minuuttia.

4. Kippaa paistettu taikinalevy sokeroidun leivinpaperin päälle ja irrota paistopaperista kuumana.

Kakun kokoaminen

1. Täytä kääretorttu omenahillolla ja vadelmilla. Kääri rullalle ja laita viileään vetäytymään. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

2. Valmista täyte: Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi. Lisää vaahtoon tuorejuusto, rahka ja kinuski. Vatkaa tasaiseksi.

3. Kuumenna pieni määrä vettä mikrossa ja liuota liivatelehdet. Kaada liivateseos täytteen joukkoon.

4. Lisää lopuksi vadelmat täytteeseen. Sekoita varovasti.

5. Leikkaa kääretorttu 18-20 palaan. Asettele palat kelmulla vuoratun kulhon reunoille. 

6. Kaada täyte kulhoon kääretorttupaloista muodostuneen kulhon sisälle.

7. Anna kakun hyytyä kylmässä yön yli.

8. Kippaa valmis kakku varovasti lautaselle.

9. Kuorruta ja koristele kakku haluamallasi tavalla esimerkiksi kermalla ja vadelmilla.

Täyteläinen täyte ja kirpeät vadelmat ovat ihan täydellinen yhdistelmä. Tämä kakku on ihan superhyvää! Pakko tehdä vielä toisenkin kerran. Tästä ei tullut katastrofikakkua, vaan onnistunut synttärikakku. Jos suunnittelet juhlatarjoiluja, etkä oikein tiedä mitä haluaisit tarjota, Charlotte Russe on hyvä kompromissiratkaisu. Se on täytekakun ja juustokakun sopiva sekoitus. Maku muistuttaa etäisesti täytekakkua, mutta tässä ei ole liikaa kakkua 😀 Täyte taas on sama kun juustokakussa. 

Jos sinäkin olet viimeksi tätä herkkua valmistanut yläasteen kotitaloustunnilla, suosittelen nyt kokeilemaan toisen kerran.