Kaikki on varmaan joskus miettinyt, että mitä elämältä haluaa. Mitä asioita haluat elämässäsi kokea ja saavuttaa? Oletko koskaan miettinyt, miksi haluat juuri niitä asioita? Haluatko menestyvän uran ja paljon rahaa oikeasti vai sen takia, että sinusta tuntuu, että juuri niin täytyy tehdä. Teetkö jotain asioita tietyllä tavalla sen takia, koska sinusta tuntuu, että vanhempasi odottavat sitä tai koska ystäväsikin tekevät niin?

Ellen artikkeli ”Näin tajusin että elin jonkun muun haave-elämää” sai mut taas miettimään asiaa. Kuten tuon lehtiartikkelin kirjoittajalla, myös mulla on ollut päässä joskus jonkunlainen kuva miltä elämän pitäisi näyttää missäkin vaiheessa. Ja sitten, kun asiat ei ole mennytkään ”niinkuin pitäisi”, olen ollut pettynyt. Mutta olenko oikeasti pettynyt? Miltä sitten tuntuisi, jos mun elämä olisikin sellaista kuin joskus kuvittelin, että sen pitäisi olla? Luultavasti silloin haluaisin jotain muuta. 

Olen päätynyt juuri siihen tilanteeseen mistä Ellen jutussa kerrotaan: 

”Vertaamme itseämme kuviteltuun ihanteeseen, joka saa meidät haluamaan CV:ssä tai Instagramissa hyvältä näyttäviä asioita.”

Artikkelissa annetaan neuvoksi kyseenalaistaa koko unelmaelämän käsite. Käsite miswanting tarkoittaa ”asiaa jota tavoittelemme, koska uskomme sen tekevän meidät onnellisiksi”. Artikkelin esimerkki on hyvin klassisesti lottovoitto, jota moni (myös minä) tavoittelee, koska sen avulla on mahdollista muuttaa elämänsä. Tuohon lottovoiton tilalle voit kuvitella oikeastaan minkä vaan tavoitteen. Jos saavutat sen, oletko onnellisempi kuin nyt?

Toisten elämänvalintoja ja elämäntyyliä voi olla vaikea ymmärtää ja tulee tuomittua ihmisiä liian nopeasti vähän oudoiksi tai aivan idiooteiksikin. Olen jo kauan  jakanut ihmiset voittajiin ja häviäjiin, myös itseni. Salaa pääni sisällä olen päättänyt, kuka on epäonnistunut elämässä ja kuka on mun silmissä voittaja. Myönnä pois, teet tätä myös itse. Kuitenkin, jokaisella on voittajalle ja häviäjälle eri kriteerit. Jos joku on sinun mielestäsi elänyt unelmaelämää, se on voinut taas hänen silmissään olla aivan kauheaa. Eikä elämä oikeasti ole kilpailu, jossa on voittajia ja häviäjiä, vaikka siltä välillä saattaa vaikuttaa. 

Ongelma on välillä myös se, että ihmiset, jotka elävät eri tavalla kuin sinä, voivat myös olla tyytyväisiä elämäänsä ja elää omaa unelmaansa. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta kaikki eivät halua samoja asioita, eikä heille tarvitse tuputtaa ratkaisuja heidän ”ongelmiinsa”. Ei tarvitse kysellä, että milloin etsit oikean työn ja lähetellä työpaikkailmoituksia tai kysyä että milloin aiot opiskella. Vaikka on ehkä olemassa tyypillinen polku, jota ihmisten elämä menee, se ei silti tarkoita että kaikki kulkevat samaa polkua. Päämäärähän on kaikkien tiedossa, elämä päättyy joskus. Se, kuinka aikansa täällä käyttää, on jokaisen oma valinta. Toisia saa auttaa, jos avulle on tarve, mutta erilainen elämäntyyli ei ole mikään vika tai sairaus.

Mistä kukaan sitten voi oikeasti tietää mitä haluaa ja mikä tuo sen mystisen suuren onnen elämään? Kertokaa jos tiedätte. Artikkelin mukaan elämänkokemus auttaa valitsemaan oikein ja onnellisuus lisääntyy iän myötä. Kyynisenä haluaisin tähän todeta, että luultavasti vanhempana tyytyy vaan siihen mitä on eikä vaan jaksa enää oikein yrittää ja sitten vaan elää siinä kuplassa, että tämä on nyt sitä mitä haluan.

”Vääriin haluihin on helppo takertua myös siksi, että niistä luopuminen pelottaa. Evoluutio on virittänyt aivomme bongaamaan mahdollisuuksien sijaan uhkia, ja siksi irtisanoutuminen näyttää varmalta tieltä katuojaan. Lisäksi alusta aloittaminen tuntuu tuskallisen työläältä.”

Jos susta tuntuu siltä, että haluat maata viikon sängyssä tekemättä mitään, se on sun oma asia.  Jos susta tuntuu siltä, että haluat lähteä Australiaan, lähde. Voi olla, että samalla tuhoat sun uran (joka tuskin olisi johtanutkaan mihinkään) täysin ja joudut aloittamaan ihan pohjalta (tai jäät sinne pohjalle), jos ja kun palaat takaisin, mutta mitä sitten. Saattaa olla, että keksit jotain ihan muuta mitä haluat tehdä. Tai ainakin tällä hetkellä luulet, että haluat tehdä. Kuka tietää mikä kuukauden päästä kiinnostaa.

”Nykyisin ajattelen, ettei elämäntyyli saa olla elämän sisältö. Vaatteiden tai ruokien oikeaoppinen yhdisteleminen ei riitä tekemään elämästä merkityksellistä, vaikka taustalla olisi millainen tyyli- tai ruokafilosofia.

Olen oivaltanut myös sen, että kun yhden oven sulkee, uusia avautuu. Siksi en oikeastaan pelkää, vaikka en vielä tiedäkään, mitä haluan isona tehdä. Jos seuraavakin unelmani on miswanting, voin aina keksiä paremman.”

Oletko tyytyväinen sun elämään? Hyvä. Vai oletko tyytyväinen sun elämään, koska muut on tyytyväisiä sun elämään, mutta oikeasti haluaisit jotain ihan muuta?