Olen aina ollut huono nukkumaan. Olen myös tosi hyvä nukkumaan ja usein nukunkin helposti yli 12 tuntia. Silti olen jatkuvasti väsynyt. 

Mun unettomuus ilmenee niin, että nukahtamisessa kestää yleensä kauan. Tai jos menen aikaisin nukkumaan herään keskellä yötä. Pahin on ehkä se tunne, että en ole koskaan pirteä, vaikka nukkuisin kuinka kauan. Toinen ääripää on sitten se, että kun nukun, voin helposti nukkua 12-15 tuntia putkeen. 

Minulla ei ollut lapsena nukkumaanmenoaikaa tai jos olikin, en sitä noudattanut. Aamulla herääminen on aina ollut mulle vaikeaa. Lukiossa meni pitkän aikaa niin, että nukuin aina koulun jälkeen ja valvoin kaikki yöt. Olen aina ollut yöeläin, mun mielestä se on parasta aikaa. Silloin saa olla ihan rauhassa.  

Kun menen nukkumaan enkä saa nukuttua, alan miettimään kaikkia asioita ja ahdistun. Näen usein myös ihan hirveitä painajaisia ja herään usein niiden takia. Ehkä nämä asiat saavat minut jotenkin alitajuisesti välttelemään nukkumaan menoa?

Olen kokeillut kaikkea, mutta ratkaisua säännöllisen nukkumisrytmin löytämiseen ei ole löytynyt. Olen mennyt nukkumaan aina tiettyyn aikaan, olen yrittänyt laittaa herätyskellon soimaan aina samaan aikaan. Olen meditoinut ja juonut rauhoittavaa teetä. Olen kuunnellut musiikkia ja en ole kuunnellut musiikkia. Lukenut kirjaa ennen nukkumaanmenoa ja laskenut lampaita. Olen syönyt unilääkkeitä. 

Jos päätän mennä nukkumaan kymmeneltä, enkä ole väsynyt, valvon monta tuntia ennen nukahtamista. Herätyskellon soittoon en herää, jos ei ole pakko mennä jonnekin. Jos tiedän, että on pakko herätä aamulla kello 7, stressaan sitä illalla puolenyön aikaan ja mietin, että en ehdi nukkua tarpeeksi. Olen yrittänyt pitää säännöllistä rytmiä, mutta se kääntyy aina myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Yleensä menen nukkumaan aamukolmen ja -neljän aikaan ja herään puolelta päivin.

Unilääkkeet olisivat toimiva keino, jos ne toimisivat niin, että kun otat yhden, nukahdat välittömästi ja heräät kahdeksan tunnin kuluttua levänneenä ja virkeänä. Valitettavasti se ei ole niin, tai sitten mulla ei ollut lääkitys kohdallaan. Mulla se meni niin, että otat illalla yhden tabletin, nukahtaminen ei nopeudu ja yöllä näkee hirveitä painajaisia. Aamulla et herää todellakaan virkeänä ja unilääkkeiden vaikutus tuntuu oikeasti alkavan vasta seuraavana iltapäivänä, kun ei enää kertakaikkiaan pysy hereillä. Kun syö unilääkkeitä on koko ajan puoliksi koomassa ja aina väsyttää.

Mitä unettomuus on minulle aiheuttanut? Jatkuvaa väsymystä koko elämäni ajan. Päänsärkyä ja  keskittymisvaikeuksia. Koulussa oli vaikea kuunnella tunnilla, koska tylsyys alkoi nukuttamaan. Työkyky ei ole kovin hyvä enää kolmen valvotun yön jälkeen. Pahinta unettomuudessa ja normaalista poikkeavassa elämänrytmissä on se että mua luullaan laiskaksi vaan sen takia, että nukun myöhään ja ihmetellään sitä että miten voi nukkua neljältä iltapäivällä. Kaikille ihmettelijöille tiedoksi, että kokeilkaapa mennä nukkumaan kuudelta tai kahdeksalta aamulla ja kattokaa monelta heräätte. Tai valvokaa kolme yötä ja käykää samalla töissä/koulussa ja nukkukaa sitten. Jatkakaa tätä reilut kaksikymmentä vuotta ja kysykää sitten uudestaan.

Epäsäännöllisestä rytmistä on se hyöty, että pystyn tarvittaessa valvomaan pitkiä aikoja, eikä se tunnu oikein miltään. Tai matkustaessa, kun jet lag ei iske. Kun ei ole mitään rytmiä, ei aikaero haittaa.

En tiedä onko ongelmani unettomuus vai se, että yhteiskunta on suunniteltu aamuvirkuille. Virkeä en silti ole koskaan. Olen luovuttanut sen suhteen, että olisin koskaan ihminen joka menee illalla nukkumaan kymmeneltä ja herää aamulla kuudelta virkeänä. Mä olen yrittänyt sopeuttaa mun elämän niin, että se sopisi mun rytmiin. Esimerkiksi, jos vain mahdollista, en sovi mitään menoja aamupäivälle.

Paras ratkaisu unettomuuteen on se, että voi nukkua silloin kun nukuttaa. Valitettavasti se ei ole aina mahdollista.

Nimim. Menin nukkumaan kuudelta aamulla ja heräsin kahdeltatoista

kuvat Photo by David Clode on Unsplash ja Photo by Lauren Kay on Unsplash