KOLME VIIKKOA ELOKUUSTA

Yleinen

Kylläpä aika rientää ja blaa blaa blaa muita kliseitä siitä miten aika menee äkkiä. Elokuusta on enää reilu viikko jäljellä ja helletti sekä käristyskupoli tuntuu kaukaiselta menneisyydeltä. Kaksi ekaa viikkoa tästä kuusta meni jotenkin ihan koomassa, koko aika tuntui vain yhdeltä pitkältä maanantailta. Ei siihen mitään syytä ollut. Ehkä helle vain sulatti mun aivot ja niillä kesti hetki koota itsensä toimintakuntoon? Nyt kun kesä ja helle on takanapäin, voikin alkaa valittaa kylmyydestä ja pimeästä. Onneksi ainakin vielä on ollut ihan hyvät säät ja tykkään syksyn raikkaasta kelistä. Jotenkin kuitenkin pelko pimeästä ja pitkästä talvesta on jo hiipinyt mieleen, ihan ennätysaikaisin. Ahdistaa jo nyt.

Mitä sitten olen viimeiset kolme viikkoa puuhannut, kun en ole julkaissut yhtään postausta? Tekisi mieli vain sanoa että, en mitään. Olen mä jotain tehnyt. Retkiä tuli tehtyä Tampereelle Ikeaan ja Ideaparkiin ja Pietarsaaressa vietin yhden viikonlopun. Kävin elokuvissa katsomassa Mamma Mian toisen osan. Se oli niin hyvä, että voisin mennä katsomaan sen uudestaan. Eka osa on ihan superhyvä, eikä toinen osa sille hävinnyt.

Elokuvissa käymisen lisäksi olen katsonut ihan liikaa Netflixiä. Löysin kaksi sarjaa, joista katsoin kaikki jaksot niin nopeasti kun vain ehdin. Molemmat ovat Netflixin omaa tuotantoa. Insatiable on pienen kohun aiheuttanut sarja Pattysta, joka laihdutettuaan alkaa kilpailla kauneuskilpailussa ja kostamaan kiusaajilleen. Sarja on aiheuttanut kohua, se on muka ”fat shamingia”. Kannattaa ehkä eka katsoa sarja, ennenkuin uskoo uutisia. En odottanut sarjalta paljoakaan, juuri tuon kohun perusteella sekä sarjan kuvauksen vuoksi. Olin väärässä, ainakin mun mielestä Insatiable oli ihan loistava sarja! Se on sopiva sekoitus draamaa ja komediaa, hyvät hahmot ja mustaa huumoria. Henkilöhahmot ovat ehkä osittain stereotyyppisiä ja yliampuvia, mutta jos sarjassa osallistutaan mm. ”Miss Magic Jesus”-nimiseen kauneuskilpailuun, mitä voi odottaa? Jos et ole mielensäpahoittaja ja pidät synkemmästä huumorista sekä saippuasarjamaisista juonenkäänteistä, tämä on juuri sopiva sarja. Hyvää viihdettä, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Ensimmäisen kauden lopun perusteella odotan sarjalle jatkoa.

Kevyempää komediaa tarjoaa sarja Unbreakable Kimmy Schmidt. Vaikka sarjan nimi voisi välillä olla Unbearable Kimmy Schmidt, koska Kimmy on niin ärsyttävän positiivinen (t. perus-pessimisti), sarja on silti hauska. Sarja kertoo Kimmystä, joka on siepattu maailmanloppuun uskovan kultin vangiksi 15 vuotta sitten. Sarjan alussa hänet pelastetaan bunkkerista ja vietettyään siellä puolet elämästään, sopeutuminen tavalliseen elämään on välillä haasteellista. Kimmy muuttaa New Yorkiin ja sarjassa seurataan hänen seikkailujaan siellä. Tämäkään sarja ei aluksi houkutellut lukemani kuvauksen perusteella, mutta kun aloitin sarjan katsomisen, olin heti koukussa. Nyt olen katsonut kaikki jaksot, sarjan tähän tietoon viimeiset kuusi jaksoa julkaistaan ensi tammikuussa. 

Olen myös lukenut pari kirjaa. Minulla oli muutama kirja lainassa varmaan puoli vuotta ja kun en enää pystynyt uusimaan lainoja luin äkkiä pari niistä kirjoista ennen palautusta. Cathy Kelly on minulle tuttu kirjailija ja Kaikki alkoi Pariisissa-kirja oli samaa tasoa aiempien teosten kanssa. Ei tämä kirja hänen paras kirjansa ollut ja 601 sivua oli vähän liian pitkä. Kirjassa oli ihan kiinnostavat henkilöt, mutta ehkä niitä olisi voinut vähän karsia. Jossain vaiheessa tuntui, että juoni ei etene ja sitten kun loppu koitti, loppuratkaisu ei ollut mikään yllätys.

Lori Nelson Spielman on minulle uusi tuttavuus, mutta Kivi Sydämeltä-kirjan lukemisen jälkeen toivon häneltä paljon lisää kirjoja. Kirjassa oli mielenkiintoinen juoni ja se oli pakko lukea kerralla loppuun. Kirja kertoo anteeksiannosta ja siitä, kannattaako vanhoja syntejä ja salaisuuksia kaivella? Kirjaa lukiessa alkoi pakolla miettimään omaa elämää ja miettimään, kenelle itse antaisi katumuskiven? Hyvä kirja, vaikka loppuratkaisun yllättävä käänne olikin ennalta arvattava. Spielmanilta on suomennettu myös toinen teos, Kymmenen unelmaani, joka kuulostaa aika imelältä, mutta ehkäpä luen sen seuraavaksi. 

Vaikka elokuu on lopuillaan ja kesä on muka loppu, ainakin auringokukat kukkii vielä hienosti, kuten ekasta kuvasta näkee. Aion tehdä myös tarkemman puutarhapäivityksen, jotta näette mitä rehuja sain kasvamaan ja mitä en. Sen voin jo kertoa, että kesäharsoa en aio enää jatkossa istuttaa, liian paljon lehtiä ja liian vähän kukkia.

Suunnitelmissa on myös kirjoittaa loput Australia-postaukset, julkaista muutama resepti ja katsotaan mitä muuta keksin. Jos jollain on jotain toiveita tai postausideoita niin voi jättää kommenttia. 🙂 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s