AUSTRALIA OSA 3: LÄNSI-AUSTRALIA OSA II

Australia, matkat

Länsi-Australian seikkailut jatkuu! Olethan jo lukenut ensimmäisen osan ja vastaukset yleisimpiin kysymyksiin? Melkein kuukauden ehdin pyöriä Perthissä ja siinä lähistöllä ennenkuin keksin mihin päin lähtisin seuraavaksi. Olisi kannattanut tehdä jonkinlainen matkasuunnitelma…Olin jo aikeissa lähteä Kalgoorlieen kullankaivajaksi, kunnes sain Helpx-paikan Kojonupista ja reissun suunta muuttui. Kullankaivajaksi en koskaan päässyt ja myös maailman suurin kultakaivos jäi näkemättä.

FREMANTLE

Fremantle
Fremantle

Fremantle on ihana pieni satamakaupunki puolen tunnin matkan päässä Perthistä. Kaupungissa on iso satama, hyviä rantoja ja tosi paljon kahviloita. Minulle tuli Fremantlesta New Orleans mieleen. En ole koskaan käyntyt siellä, mutta jotenkin voisin kuvitella, että siellä olisi samanlaista. Ehkä rento tunnelma ja French Quarterin tyyliset rakennukset aiheuttaa tän mielleyhtymän. Fremantlessa olin viikon ja yövyin halvassa AirBnB-huoneessa, joka maksoi 19$/yö. Valitettavasti parina päivänä satoi vettä aivan kaatamalla ja oli todella kylmä, joten aikaa meni myös Netflixiä katsoessa. Lämpimällä ja aurinkoisella säällä (eli suurimman osan ajasta…) Fremantle on ihan mahtava rantalomakohde. South Beachilla ei ollut ryysistä, ihan rauhassa sai rannalla istua.

Little Creatures Brewery

Vierailun arvoinen paikka on ehdottomasti Little Creatures Brewery. Se on olutpanimo, jonka yhteydessä on myös ravintola. Hyvää olutta, ihan superhyvää ruokaa ja terassilta merimaisemat, ei voi paljon parempaa olla. Hyvällä tuurilla voit myös bongata delfiinejä, joiden näkeminen on ei-niin romanttisten treffien kohokohta…mutta ei siitä sen enempää. Oluen lisäksi myös kahvifaneille löytyy paljon vaihtoehtoja!  Fremantlessa on oikeasti niin paljon kahviloita, että South Terrace-katua kutsutaan ”Cappucino Stripiksi”.

Paikallisia tuotteita, ruokaa ja taidetta löytyy Fremantle Markets-markkinoilta/kauppahallista. Kannattaa käydä tutustumassa, siellä on yli 150 myyjää ja sieltä löytyy vaikka mitä.  Markkinat eivät ole auki joka päivä, vaan vain viikonloppuisin perjantaista sunnuntaihin sekä juhlapäivinä. Satamakaupungissa kun ollaan, paikka missä kannattaa käydä on merenkulkumuseo. West Australia Maritime Museumiin sisäänpääsy maksa 15$ . Se on kiinnostava museo, vaikka ei merenkulusta paljon tietäisi. Museossa on esillä vaikka mitä mielenkiintoista purjeveneestä säilöttyyn haihin. Museo sijaitsee sataman alueella ihan meren rannalla.

Fremantle
Bathers Beach, Fremantle

Fremanle oli yksi viihtyisimmistä paikoista, missä kävin. Siellä kannattaa vaan kuljeskella ympäriinsä ja nauttia tunnelmasta. Ja ehdottomasti istua rannalla katsomassa auringonlaskua, vaikka olisi kuinka kylmä.

ROTTNEST ISLAND

quokkaselfie

Kun näin ekan kerran kuvan, jossa oli #quokkaselfie, olin myyty. Tiesin, että mun on pakko päästä ottamaan samanlainen kuva. Quokat eli lyhythäntäkengurut on niin söpöjä!!! Niitä ei elä luonnonvaraisena missään muualla kuin Rottnest Islandilla. Siellä niitä on helppo bongata ja ne on niin kesyjä, että sieltä olisi helppo napata yksi mukaan lemmikiksi. Eläimiin koskeminen ja niiden ruokkiminen on kuitenkin kiellettyä. Kuvassa ne saa onneksi poseeraamaan kyllä ilman mitään temppujakin. Rottnest Islandille pääsee lautalla Perthistä tai Fremantlesta. Edestakainen lauttamatka Fremantlesta maksoi noin 70 $ . Matka kestää  25 minuuttia.

Quokka
Ne nukkuu näin!!!

Saarella on kaksi pientä kylää, missä on hotelli ja muita majoituspaikkoja, kauppa ja pari ravintolaa. Saari on lähes asumaton, siellä asuu vakituisesti vain ihmisiä, jotka työskentelevät saarella. Rottnest Island on 11 kilometriä pitkä ja leveimillään 4,5 kilometriä leveä. Saaren mäkisessä maastossa voi pyöräillä, mutta saaren ympäri kulkee myös bussi. Saaren maisemat ovat sanoinkuvaamattoman hienot ja siellä on kymmeniä upeita rantoja, jossa sai olla ihan yksin. Quokkien lisäksi saarella voi nähdä merileijonia sekä erilaisia liskoja ja lintuja. Myös valaiden bongaaminen on mahdollista. Olkoon saari kuinka turistirysä hyvänsä, saari oli paras paikka missä kävin koko reissulla. En ollut siellä ihan huippusesonkiaikaan ja silloin ainakaan kylien ulkopuolella ei turistilaumoja ollut. Kiersin saaren ympäri, ensin bussilla toiseen päähän ja kävellen takaisin. Quokkia oli helpointa bongata saaren kylien välissä ja niiden läheisyydessä. Toisessa päässä saarta en nähnyt niitä yhtäkään. Quokka on kyllä maailman söpöin eläin!

Rottnest Island
🙂
Rottnest Island

Ehdottomasti kannattaa mennä Rottnest Islandille, jos on mahdollisuus! Jos pääsen sinne vielä toisen kerran, niin olen siellä ainakin viikon. Ja pari quokkaa tuon kotiin.

KOJONUP

Kojonup

Kullankaivuun sijasta lähdin vapaaehtoistöihin HelpX:n kautta maatilalle. HelpX-sivuston kautta voi etsiä erilaisia töitä, joista ei saa rahaa vaan asumisen ja ruoan palkaksi. Se on hyvä tapa matkailla rahaa säästäen ja samalla tutustuu paikallisten ihmisten elämään. Useimmat HelpX-paikat ovat erilaisilla farmeilla, mutta sivulla on myös muunlaisia paikkoja. Jäseneksi liittyminen maksaa 20 euroa/2 vuotta, silloin voit itse ottaa yhteyttä työpaikan tarjoajiin. Paikkoja on tarjolla ympäri maailmaa, muutamia myös Suomessa. Olen nyt kerran ollut töissä HelpX:n kautta ja voisin mennä uudelleenkin. Australiassa olin luomumaatilalla, jossa oli 6000 kanaa ja paljon lampaita. Tilan koko oli vaatimattomat 600 hehtaaria. Töihini kuului kananmunien kerääminen päivittäin, kananmunien pakkaaminen ja kaurahiutaleiden pakkaaminen. Lisäksi autoin välillä kotitöissä. Työ ei ollut vaikeaa eikä sitä ollut paljon.

Kojonup

Farmi oli hienossa paikassa keskellä Australian maaseutua. Lähimpään naapuriin oli viisi kilometriä ja kauppaan neljäkymmentä. Tätä syrjäistä sijaintia en tiennyt etukäteen ja olikin aika hauska kokemus lähteä bussipysäkillä vieraan papparaisen kyytiin ja ajella keskelle ei mitään. Niinhän kauhuelokuvat alkaa. Kaiken lisäksi auton kyydissä oli pakastin, olin varma, että sinne mun ruumis päätyy paloiteltuna. Vähän epäillen lähdin miehen kyytiin ja matkalla pikkupaniikissa mietin, että miten selviän mahdollisista vaaratilanteista. Papparainen oli kyllä luotettavan ja mukavan oloinen, mutta pelkään aina pahinta. Hän oli maatilan omistajan isä ja oikeasti mukava. Ihmistuntemukseni osui sillä kertaa oikeaan.

Maatilalla asui perhe, äiti, isä ja kolme lasta. Minä asuin konttiin remontoidussa asunnossa, jossa oli kaikki mukavuudet, mutta se ei ollut kovin siisti ja siellä asui mun lisäksi niitä hirveitä hämähäkkejä. Yhden tapoin hakkaamalla sen paistinpannulla kappaleiksi, toinen asui ilmastointilaitteessa. Ei kai se myrkyllinen laji ollut, mutta ällöttävä otus. Aamulla heräsin usein lampaan määkimiseen, kun siinä mun asunnon takana oli karitsojen laidun. Siellä oli sillä hetkellä vain yksi karitsa ja sille aina juttelin, ettei se olisi yksinäinen. Lampaiden ja kanojen lisäksi maatilalla oli kuusi isoa koiraa ja ainakin samanverran kissoja. Villikenguruita näki joka päivä ja myös paljon papukaijoja. Kookaburraa en nähnyt, mutta kuulin. Kirkas tähtitaivas näkyi öisin ja oli täysin hiljaista. Voisinpa muuttaa Australian maaseudulle!

Mun kämppis
Mun BFF

Paikka oli ihana, mutta en viihtynyt kauempaa kuin kaksi viikkoa, koska minulla oli liian vähän tekemistä ja koska maatila oli niin syrjässä, tuntui ahdistavalta olla muiden kuljetuksen varassa. Lisäksi se oli ärsyttävää, että töitä oli aamulla ja illalla vähän aikaa. Vapaa-aikaa oli keskellä päivää muutama tunti ja illalla pari tuntia, kun oli jo ihan pimeää. Ehdinpä ainakin kahden viikon aikana lukea monta kirjaa ja katsoa elokuvia. Televisiosta tosin, koska tuolla syrjässä netti ja puhelin ei toiminut kunnolla.  Perhe oli kyllä mukava, juhlittiin mun synttäreitäkin vaikka ne oli tuntenut mut vasta pari päivää, mutta jotenkin tuli semmoinen ulkopuolinen olo siellä. Perheen äiti oli usein kiukkuinen, kun hän oli niin stressaantunut ja kiireinen. Lisäksi heillä oli ollut jo niin monta helperiä, he toivoivat, että illat olisivat heidän omaa aikaansa. Toisaalta se oli hyvä, ettei ollut pakko viettää perheen kanssa aikaa, mutta se oli myös aika ankeaa ja yksinäistä. Sairastin myös aivan kauhean flunssan sinä aikana kun olin tuolla, joten sekin teki olosta huonon. 

Kojonup

Maatilalta neljänkymmenen kilomerin päässä sijaitseva Kojonup oli pieni kaupunki, jossa oli kauppa, pari kahvilaa ja ravintola sekä turisti-info. Bussilla sinne pääsee ja sieltä pääsee pois pari kertaa viikossa, Perthiin on neljän tunnin bussimatka (255 km)  ja Albanyyn pari tuntia. Nähtävyyksinä siellä on ainakin suuri kärry 😀 ja Kodja Place, jossa oli ainakin hieno ruususokkelo. Turisti-info ja matkamuistomyymälä sijaitsevat siinä vieressä.

ALBANYSTA ESPERANCEEN – PIELEEN MENNYT ROADTRIP

Mt Clarence, Albany

Pari viikkoa maatilalla oltuani jatkoin matkaani etelään. Matkustin bussilla pari tuntia Albanyyn, koska en keksinyt minne muuallekaan olisin mennyt. Pari tuntia bussissa ja olin taas meren rannalla ja vapaa kulkemaan mihin halusin, milloin halusin. Albany ei kaupunkina ollut mitenkään erikoinen, mutta se on hienolla paikalla rannalla. Parasta kaupungissa oli näköalat korkealta mäenpäältä. Mt Clarence summit ja memorial ovat ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, aivan upeat maisemat. Lähes huipulle asti pääsee autolla, mutta minä reippaana lenkkeilin kaupungista koko matkan sinne. Aika koville kiipeäminen otti ja osa reitistä oli jyrkkää metsäpolkua, mutta perille päästyäni totesin, että kiipeäminen oli todellakin kaiken vaivan arvoista.

Näköalapaikan lisäksi kaupungissa ei ollut paljon nähtävää. Otsikossa mainittu pieleen mennyt roadtrip alkoi kuitenkin lupaavasti Albanysta. Hostellin ilmoitustaululla näin lapun, jossa etsittiin matkaseuraa roadtripille Adelaideen. Laitoin ilmoittajalle viestiä, vaikka ajattelin, että hän on varmasti jo lähtenyt. Toisin kävi ja sovimme tapaamisen. Ilmoittajalla oli auto ja hän vaikutti mukavalta. Hengailimme muutaman tunnin ja siinä vaiheessa ajattelin, että tulemme hyvin toimeen. Pari päivää tapaamisestamme lähdimme Albanysta kohti Adelaidea. Ennen lähtöäni kävin ostamassa matkalla tarvittavia varusteita, kuten makuupussin, onneksi KMart on paras ja halpa kauppa, niin niihin ei mennyt liikaa rahaa.

Fitzgerald River National Park

Ensimmäsenä päivänä ajoimme Emu Pointin ja Two People’s Bayn kautta Fitzgerald River National Parkiin. Yövyimme keskellä kansallispuistoa olevalla leirintäalueella. Saavuimme sinne vasta aika illalla ja ehdimme ennen pimeäntuloa käydä lyhyellä kävelyllä ja tehdä ruokaa. Nukuimme autossa, se oli ihan okei. Alueella oli todella pimeää yöllä, siellä oli vain aurinkovoimalla toimivat sähköt. Ruokaa teimme Trangialla. Aamulla heräsin jo ennen kuutta, koska oli niin valoisaa. Aamupalan jälkeen kirjoitin mun matkapäiväkirjaa ulkona, kengurut vaan pomppi ympärillä. Se oli aika uskomatonta. Aamulenkin jälkeen jatkoimme matkaan Point Ann-nimiselle näköalapaikalle niemen kärkeen. Kansallispuistossa tiet olivat päällystämättömiä ja viimeinen parinkymmenen kilometrin pätkä Point Anniin oli todella huonossa kunnossa. Point Ann on kyllä upea paikka, huonosta tiestä huolimatta siellä kannattaa käydä. Siellä on leirintäalue ja todella upea ranta. Lisäksi alueella voi myös nähdä valaita.

Point Ann

Upeista maisemista huolimatta mun matkaseura alkoi kiristää mun hermoja. Tiedättekö ne ihmiset jotka tekevät ihan kaiken mahdollisimman hitaasti? Mun matkaseura oli tuskaisen hidas kaikessa. Ihan kaikessa, ruoanlaitosta matkalla etenemiseen. Tuolla Point Annissa hän myös halusi pysähtyä lukemaan keskellä päivää. Siinä vaiheessa en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Sillä aikaa kun toinen istui autossa lukemassa, itse ihailin maisemia rannalla. Ja olin todella vihainen. Tässä vaiheessa alkoi selvitä, että meidän aikataulut tulisivat olemaan hyvin erilaiset. Olin suunnitellut ja esitellyt ihan toimivan aikataulun, jota ei todellakaan tätä tahtia noudatettaisi. Jos olisin jatkanut roadtripillä Adelaideen saakka, luulen että olisin vieläkin matkalla.

Kansallispuistossa ajoimme päällystämätöntä tietä kymmeniä kilometrejä ennen pääsyä takaisin South Coast Highwaylle. Ravensthorpessa käännyimme taas pienemmälle tielle ja kävimme Hopetounissa. Kävimme turisti-infossa kysymässä oliko lähistöllä edullisia majoituspaikkoja. Matkaseurastani täytyy hitauden lisäksi mainita äärimmäinen piheys ja tiukka budetti. Hän oli ollut Australiassa siinä vaiheessa noin neljä kuukautta ja nukkunut autossaan suurimman osan ajasta. Hän myös valmisti lähes kaikki ruokansa itse. Ihan läheltä majoituspaikkaa ei löytynyt, ajelimme taas hiekkatietä neljäkymmentä kilometriä Mason’s Bay Campgroundille. Rantatie sinne oli valitettavasti poikki tulvan takia, joten jouduimme kiertämään. Hopetounissa oli upea ranta, joten uskon että rantatiellä olisi ollut hienot maisemat. Itse leirintäalueessa ei ollut mitään vikaa. Se maksoi viisi dollaria yöltä ja oli meren rannalla. Saavuimme sinne taas vähän ennen pimeäntuloa. Muuta ei ehtinyt tehdä kun ruokaa ja sitten oli taas pimeää. Puhelin tai netti ei tuolla alueella toiminut, joten muuta ei voinut tehdä kun lukea otsalampun valossa. Ihailin myös kaunista auringolaskua rannalla, mutta samalla se oli kyllä paskin ilta koko reissussa. Huonossa seurassa illan muutama pimeä tunti on kaikista pahinta.

Reissun paskin ilta…
Stokes National Parkissa on hyvät vaellusreitit

Aamulla heräsimme taas auringonnousun aikaan ja jatkoimme matkaa. Ennen Esperanceen saapumista kävimme nopeasti Stokes National Parkissa. Sieltä en muista muuta kun että näimme muutaman kengurun, siellä oli tulva ja satoi vettä. Esperanceen saavuimme aamupäivällä. Matkakumppanini halusi taas pitää taukoa, jonka hän aikoi viettää lukemalla autossa. Outo tyyppi. Meidän oli tarkoitus yöpyä hostellissa ja yritin ehdottaa, että jos kävisimme vaikka katsomassa onko siellä tilaa. Netistä ei oikein löytynyt tietoa ja puhelimeen ei vastattu. Esperancessa meidän oli tarkoitus olla useampi päivä ja käydä Cape Le Grandin kansallispuistossa.

Kolmas ongelma mun matkaseurassa: hän oli aina oikeassa. Omasta mielestään. Sillä aikaa kun toinen istui lukemassa, mä kiertelin Esperancen rantakadulla ja istuin kahvilassa syömässä vohveleita ja käyttämässä ilmaista wifiä. Iltapäivällä menimme hostellille. Ja kappas, se oli suljettu remontin takia….tässä vaiheessa mulla meni hermot lopullisesti. Hän aikoi jatkaa matkaa suoraan kansallispuistoon. Mä en halua nukkua viikkoa autossa ja elää ilman suihkua koko aikaa, joten sanoin että mut voi jättää lähimpään hotellin. Asuin sitten kaksi yötä merenrantahotellissa hintaan 119 $/ yö. Matkaseurani jatkoi yöksi kansallispuistoon.

Esperance Great Ocean Road
Esperance

Seuraavana päivänä näimme vielä, kiersimme Esperancen ”Great Ocean Roadin”, joka on neljänkymmenen kilometrin lenkki aivan mahtavissa merimaisemissa! Se kannattaa ehdottomasti kiertää, jos on Esperancessa tai lähistöllä. Siihen loppui meidän yhteinen roadtrip. Reilusta 2600 km päästiin noin 600 km. Kaikki mun retkeilykamat jätin mun seuralaiselle. Sen jälkeen kun meidän tiet erosi, en ole kuullut hänestä. Itse vietin vielä toisen yön Esperancessa ja palasin bussilla Perthiin. Kymmenen tuntia bussissa ei ollut kyllä kovin kivaa, mutta ohi vilahtelevia maisemia, pikkukyliä ja suolajärviä ihaillessa se meni. Matkalla bussi kulki myös Tin Horse Highwayta, jossa on tien varrella hauskoja hevosveistoksia. Perthiin palattuani vietin pari yötä Midlandissa AirBnB:ssä ja lensin Adelaideen.

Roadtripille jos haluaa Australiassa lähteä, syrjäseuduilla ajellessa kannattaa pitää huolta, että auto on kunnossa ja bensaa on tarpeeksi. Myös juomista on hyvä olla runsaasti mukana. Roadtripillä meidän oli tarkoitus ylittää Nullarbor Plain, jossa kyliä on noin sadan kilometrin välein ja puhelimen kuuluvuus on heikkoa. Se jäi nyt kokematta ja tuossa seurassa ehkä parempi niin. Autolla matkustaessa on hyvä olla useampi kuljettaja, ettei tarvitse yksin ajaa tuhansia kilometrejä, mun matkaseuralle oli aluksi ihan okei, että hän yksin ajoi, mutta parin päivän jälkeen ei ollutkaan. Auringonlaskun aikaan ja hämärässä ajaessa kengurut liikkuu paljon. Siihen aikaan ajaessa niitä pitää varoa, vähän niinkuin Suomessa hirviä. Pitkille automatkoille seura kannattaa valita tarkkaan, jotain vähän ärsyttävämpää tyyppiä ehkä kestää muutaman tunnin, mutta ei vuorokauden ympäri monta päivää. Roadtripiä tuli kuitenkin kokeiltua, vaikkakin vähän epäonnistuneesti. Tuolla matkalla kuitenkin huomasin sen, että oma auto on Australiassa tarpeen, jos haluat mennä syrjäisemmille seuduille. Seuraavalla kerralla taidan kyllä autoilla yksin, tuon roadtripin olisin ehdottomasti halunnut ajaa loppuun asti.

Länsi-Australiassa vietetyn kuukauden jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa ja siirtyä toiseen osavaltioon ja Adelaideen.

Matkalla Adelaideen

Onko kenellekään muulla huonoja road trip-kokemuksia?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s