Olen aina lukenut paljon. Ennen pystyin keskittymään kirjoihin vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta jotenkin nykyään ei enää jaksa. Enää en lue montaa kirjaa päivässä, mutta joskus innostuu lukemaan kerralla koko kirjan. Siitä tiedän että kyseessä on hyvä kirja, jos lukemista ei voi lopettaa ennen kuin koko kirja on luettu. Jotkut kirjat ovat sellaisia, että aina on vain pakko kääntää seuraava sivu eikä lukemista malta lopettaa. Kirjoitustyyli täytyy olla mukaansatempaava ja juonen jännittävä, en välitä turhasta jaarittelusta. Lukemisharrastuksesta johtuen minulle on kertynyt paljon kirjoja ja nykyään yritän olla ostamatta niitä lisää, mutta yleensä kirjakaupasta tarttuu aina jotain mukaan. Tällä viikolla ostin alennusmyynnistä Puutarhurin käsikirjan, se maksoi huimat kuusi euroa. Ihan kaikkia kirjoja en ole kuitenkaan ostanut ja kirjastossa tulee käytyä paljon.

Klassikkokirjoja on paljon, mutta luen mieluiten hömppäkirjoja (eli chick lit-kirjoja) ja dekkareita. Olen yrittänyt aina välillä lukea kirjallisuuden klassikoita, mutta pakko sanoa, että osasta en ymmärrä miksi ne ovat niin suosittuja. Monissa klassikoissa aihe on varmaankin se syy, miksi kirjasta on tullut niin suosittu, mutta teksteissä olisi kyllä parantamisen varaa. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on jäänyt mieleeni klassikkokirjana, joka oli todella tylsä enkä siksi ymmärrä sen suosiota. Luin kirjan kyllä kokonaan, mutta koville se otti. Toinen tylsä klassikko on William Goldingin Kärpästen Herra. Positiivinen yllätys taas on ollut Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, se kannattaa ehdottomasti lukea.

Suosikkikirjaa on vaikea sanoa, mutta Harry Potterit sekä Ilkka Remeksen ja Taavi Soininvaaran kirjat ovat sellaisia, että ne voi lukea aina vaan uudestaan. Remeksen ja Soininvaaran lisäksi myös Seppo Jokisen kirjat ovat hyviä. Hömppäkirjailijoista parhaita ovat Sophie Kinsella, Marian Keyes ja Cathy Kelly sekä Elizabeth Adler. Muita hyviä kirjailijoita ovat Chuck Palahniuk ja Dan Brown. Kaunokirjallisuuden lisäksi tykkään lukea myös tietokirjallisuutta, eniten ehkä historiasta. Muutaman vuoden ajan olen listannut kaikki kirjat, jotka olen lukenut, koska ne unohtuvat helposti. Helpompi on löytää uutta luettavaa, kun on muistissa mielenkiintoisten kirjailijoiden nimet eikä tule aina luettua samoja kirjoja.

Allaolevat kirjat luin viimeksi. Sattumalta kumpikin kirja on salanimellä kirjoitettu. Molemmat voin suositella lukemaan, toinen on hauska hömppäkirja ja toinen jännittävä seikkailu.

Amanda Vaara – Pientä fiksausta vailla

Kirja kertoo Venlasta, joka alkaa avioeron ja burnoutin jälkeen pitämään majataloa ostamassaan vanhassa koulussa. Majatalon lisäksi hän pitää myös pop up-kahvilaa ja kirjoittaa blogia. Lasten ja ex-aviomiehen lisäksi Venlan elämää ovat sekoittamassa uudet naapurit sekä majatalon asukkaat.

Chick lit- hömppää parhaimmillaan. Kirjalle on luvassa myös jatkoa, kun sarjan toinen osa, Yösähköä, ilmestyy syksyllä.

Markus Falk – Profeetan soturit

Kirjassa suomalainen Lähi-Idän tutkija Tuomas Pyy ja hänen italialainen kollegansa Carla Conti tutkivat vanhaa, salaperäistä käsikirjoitusta. Kun tieto tekstistä leviää, he saavat peräänsä terroristit ja joutuvat pakenemaan. Seikkailu kulkee Libanonista Euroopan halki Suomen kautta Lontooseen.

Jännittävä ja nopeatempoinen kirja, joka sekoittaa historiaa ja nykypäivää. Mielenkiintoinen ja myös ajankohtainen aihe. Tämä kirja oli sellainen, että oli pakko lukea kerralla kokonaan. Kirjassa on paljon historiaa ja se on hyvin kirjoitettu. ”Markus Falk” onkin Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttilan yhteinen salanimi, joten kirjan takana ovat todella asiantuntevat kirjailijat.