SALAMAJÄRVEN KANSALLISPUISTOSSA

matkat, Suomi

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Kivijärven, Kinnulan ja Perhon kuntien alueella. Puisto on kooltaan 62 km2. Kooltaan Salamajärvi on siis huomattavasti isompi kuin Pyhä-Häkin kansallispuisto, jossa kävin viimeksi. Puiston alueella on runsaasti suota, osa puistosta on erämaa-aluetta.  Patikoinnin lisäksi puistossa voi esimerkiksi kalastaa tai meloa. Koirasalmen luontotuvalta voi vuokrata kanootteja ja muita veneitä. Luontotuvalla on myös tarjolla majoitusta sekä kahvila. Osa vaellusreiteistä lähtee Koirasalmesta.

Salamajärvellä tuli kierrettyä Pahapuron lenkki, joka on 7 kilometriä pitkä ja kulkee osittain Salamaperän luonnonpuistossa. Kahvilasta sai lainaksi reitin kartan, siinä reitti oli merkitty keskivaikeaksi. Maasto oli aika tasaista, mutta polulla oli paljon kiviä ja juuria, joten sai olla tarkkana ettei niihin kompastu. Luonnonsuojelualueen puolella näkyi myös muutama metsäpeura, ne olivat sen verran kaukana, että kuva jäi saamatta. Peuranvasa piti omituista ääntä. Ennenkuin näin sen, olin ihan varma, että se on karhu. Onneksi se olikin vain söpö peura. 

Puistossa oli todella rauhallista, yhtään ihmistä ei reitillä näkynyt. Koirasalmen luontotuvalla oli kyllä paljon ihmisiä, mutta vaeltamassa ei näkynyt ketään. Muuten metsässä ei pelottanut, vaikka oli niin hiljaista, mutta karhuja vähän pelkäsin. Aina kun kuului joku outo ääni ja oksien rasahdus, niin mielessä kävi, että siellä se mesikämmen menee. Vaikka todellisuudessahan sitä tuskin kuulet kun karhu metsässä liikkuu. Metsässä tulee usein sellainen olo, että joku kyttää sinua jossain, mutta et vaan näe ketään. Sellainen olo Salamajärvellä tuli eniten Pahapuron lenkin taukopaikalla Kangasjärven rannalla.

Karhu ei kuitenkaan hyökännyt ryöväämään eväitä, vaan sain syödä banaanini rauhassa. Yhden vinkin voin patikointiin antaa: eväät kannattaa ottaa mukaan, vaikka edessä ei olisi edes kovin pitkä lenkki. Seitsemän kilometrin luontopolku on raskaampi kävellä kuin sama matka tietä pitkin. Vaikka nälkä ei olisi, eväät antavat silti lisää voimia ja onhan se mukavaa pitää evästauko luonnossa.

Pahapuron lenkin varrella on luonnopuiston puolella enemmän metsää kuin suota ja reitti kulkee suurimmaksi osaksi metsässä. Reitin varrelle jää myös Pahapuronvarren suoniittylato sekä pirunpeltoja. Tämän lenkin kiertämällä ei kansallispuiston maisemista kovin laajaa kuvaa saa, koska puisto alue on niin iso ja reitistä ehkä puolet on luonnopuiston puolella. 

Pyhä-Häkkiin verrattuna Salamajärvellä on enemmän palveluita retkeilijöille ja enemmän reittejä, onhan Salamajärvi paljon isompi. Maisemat puistoissa ovat erilaisia. Minuun suuremman vaikutuksen, ainakin näiden retkien perusteella, tekivät Salamajärven maisemat. Siellä maisema on vaihtelevampaa ja olihan siellä myös metsäpeuroja. Pyhä-Häkin etuna on se, että se on helpommin saavutettavissa, reitit alkavat asfalttitien varresta. Salamajärvelle päästäkseen on ajettava hiekkatietä jonkun matkaan, mutta se on todellakin sen arvoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s