Miksi olen hurahtanut puutarhanhoitoon? Syynä saattaa olla tylsyys, ehkä syy on tämän kevään täydellinen sää. Mielessä on käynyt myös ikäkriisi. Olen jo niin ikääntynyt, että alkaa kukkien kasvatus kiinnostaa. 😄 Voi olla myös niin, että kukkien kastelu kiinnostaa yhtä kauan kun aiemmatkin harrastukseni eli ei kovin kauan. Tai no, on minulla yksi joulukaktus ollut jo monta vuotta.

Mun puutarhafilosofia on ”virheistä oppii” ja kaikkea kannattaa kokeilla. Olen ostanut monta pussia kukan siemeniä ja vasta sen jälkeen tarkemmin lukenut, että mihin ne voi istuttaa ja milloin. Puutarhanhoidosta en tiedä vielä paljoakaan, onneksi kysymällä ja googlettamalla löytyy vastaukset. Kasvit ja kukat olen valinnut sillä perusteella, mitkä on hienoja, tietenkin vähän kasvupaikkojen ja vyöhykkeen mukaan. Ja sen verran tiedän, että Suomessa kun ollaan, niin ihan kaikkia kasveja ei täällä voi kasvattaa, joten palmujen istuttaminen pihaan jäänee haaveeksi ainakin vielä. Palmujen lisäksi haaveilen oliivipuista ja laventelipellosta.

Mielestäni puutarhanhoito on terapeuttista, vähän kuin meditointia. Ei tarvitse puhua kenellekään ja saa olla rauhassa. Se on kivaa, koska oman työn jälki on jotain konkreettista. Voi käyttää mielikuvitusta ja toteuttaa itseään kun suunnittelee istutuksia. Ainoa ongelma on se, että en ole kovin kärsivällinen enkä jaksaisi odottaa kasvien kasvamista. Tulee turhautunut olo jos ei kasvua näy heti. Ehkä myös kasvitietämyksen lisäksi opin myös kärsivällisyyttä.

”Korkeimmatkin puut kasvavat pienistä siemenistä. Muista se, äläkä yritä saada aikaa kulumaan nopeasti. ” Paulo Coelho – Vakooja

Suunnitelmia on mielessä vaikka kuinka paljon, saa nähdä kuinka paljon ehtii tänä kesänä toteuttaa. Tällä hetkellä odotan eniten, että näen sainko yhtään laventelin siementä itämään, tapoinko mun joulukaktuksen kun vaihdoin sen uuteen ruukkuun ja lähteekö mun onnenbambu kasvamaan. Kesken on myös yksi isompi projekti, mutta siitä lisää kun se on kuvauskelpoisessa kunnossa.