Kasvimaalla kukoistaa (…ainakin rikkaruohot)

puutarha

Olen edelleen välillä sitä mieltä, että vihaan puutarhanhoitoa. Jostain ihmeellisestä syystä johtuen istutukset tuntuvat kuitenkin aina vaan leviävän laajemmalle ja uusia lajeja ilmestyy puutarhaan. Tänä vuonna en ole niinkään istuttanut (aivan älytöntä määrää) uusia kukkivia kasveja, vaan keskittynyt enemmän hyötykasveihin ja kasvimaan hoitoon (eli kasteluun ja hyvin satunnaiseen kitkemiseen). Nyt sateiden jälkeen on ihan supervihreää ja ainakin rikkaruohot kukoistavat.

Kirjoitin toukokuussa puutarhanhoidosta ja siitä, että se on jo ihme kun ylipäätään olen mitään istuttanut. No sen tekstin julkaisun jälkeen on uusia lajeja ilmestynyt useita. Kasvimaa on isompi kuin koskaan. Rikkaruohojen keskeltä kasvaa niin maissia kuin punajuurtakin. Niiden ja perinteisen sipulin ja perunan lisäksi siellä on myös nauriita, salaattia, porkkanaa, herneitä, palsternakkaa, pinaattia, tilliä ja persiljaa. Ruukussa kasvaa vielä lisää pinaattia ja basilikaa. Miten niin kannattaa keskittyä vain pariin eri kasvikseen? Mutta kun haluan kasvattaa kaikkea! Tai ainakin yrittää kasvattaa.

Ensimmäiset herneet söivät linnut tai joku. Jouduin istuttamaan uusia. Nauriin lehtiä jyrsii joku ötökkä ja punajuurien erotteleminen rikkaruohoista vaatii kärsivällisyyttä (jota minulla ei ole). Porkkana ei kasva kunnolla kasvimaalla, mutta onneksi vähän paremmin astiassa. Maissin taimista 10/24 alkoi kasvamaan ja niistäkin kolme on jo kuollut. Aluksi oli liian kuivaa ja kuumaa, nyt on liian kylmää ja sateista. En yhtään ihmettele, jos sanotaan, että maanviljely ei Suomessa kannata, koska niin paljon tässä on vastoinkäymisiä ollut jo näin pienellä tilalla.

Jostain syystä on kuitenkin pakko jatkaa. Pitäisi varmaan opiskella vähän lisää tietoa viljelystä, niin moneen ongelmaan löytyisi ratkaisu. Uskon kuitenkin, että säännöllinen kastelu ja satunnainen kitkeminen ja lannoitus vievät jo aika pitkälle ja jonkinlaisen sadon saan korjata. Ja jos ei, niin talvi on aikaa murehtia pettymystä ja ensi keväänä on luultavasti tuplasti isompi kasvimaa.

Rikkaruohoja riittää ainakin täälläpäin, mites sun kasvimaalla? Mitä lajeja on kasvamassa? Olisiko tarjolla mitään superhyviä vinkkejä?

Näitä kirjallisuuden klassikoita en voi suositella

elämä, kirjallisuus
Photo by Sharon McCutcheon on Pexels.com

*sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty*

En varmaan ymmärrä oikeasta kirjallisuudesta mitään.

Olen aina välillä yrittänyt lukea kirjallisuuden klassikkoteoksia kaikkien hömppäkirjojen lisäksi. Joskus valinta osuu kohdalleen ja kirja on mukaansatempaava ja mielenkiintoinen. Välillä käy täysin päinvastoin. Olen lukenut pari niiiiiiiiiiin tylsää ja pitkäveteistä kirjaa, että niiden lukemista en voi suositella. Harvoin jätän aloittamaani kirjaa kesken, mutta yksi näistä on jäänyt puolenväliin. Jos etsit kevyttä kesälukemista, älä valitse näitä.

3 x kirja jota en suosittele

1. Kärpästen herra

Tämä kirja ei ollut mikään suuri menestys ilmestyessään, enkä yhtään ihmettele. Juonikuvauksen perusteella tämän kirjan pitäisi olla mielenkiintoinen. Kirja kertoo saarelle haaksirikkoutuneista pojista, jotka muuttuvat pikkuhiljaa raaoiksi villi-ihmisiksi. Siitä on aika kauan kun luin tämän kirjan ja olen edelleen pettynyt. Juoni lupailee vähän liikoja. Olkoon kirja vaikka kuinka vertauskuvallinen, mielestäni se oli tylsä ja lähellä oli etten jättänyt sitä kesken.

2. Ylpeys ja ennakkoluulo

Saattaa tulla hieman yllätyksenä, että tämä kirja on joutunut tähän listaan. Elizabeth Bennetin ja Mr. Darcyn rakkaustarina on luultavasti monen suosikkirja, mutta ei todellakaan minun. Olen lukenut kirjasta vanhan painoksen ja teksti oli kertakaikkiaan niin tylsää, että yhden luvun kerrallaan sain aina luettua. Olen nähnyt myös myös vuoden 2005 elokuvan, se oli jo vähän siedettävämpi. En ymmärrä alkuunkaan kirjan suosiota.

3. Sadan vuoden yksinäisyys

Kirjan nimi kertoo kaiken. Sadan vuoden yksinäisyys; se on edessä kun tätä kirjaa yrittää lukea. Ei, ei ja ei. Pääsin kirjassa ehkä puoleenväliin enkä muista juonesta hölkäsen pöläystä. Mieleen jäi vain kaikki samannimiset päähenkilöt ja ihme siansaparot. Sekaisin menevät nimet vaikeuttivat juonen ymmärtämistä ja vertauskuvallinen kertomus Kolumbian historiasta jäi epäselväksi. Onnea matkaan vaan niille, jotka tämän kirjan yrittävät lukea.


Jos taas etsit oikeasti mielenkiintoista luettavaa klassikokirjoista, voin suositella esimerkiksi Mihail Bulgakovin teosta *Saatana saapuu Moskovaan. Siinä on menoa ja meinikiä.

Oliko sun suosikkikirja päätynyt mun inhokkien listalle? Mitä kirjoja suosittelisit?

Yllätyksiä puutarhassa

puutarha

Hups. Johan tässä pääsi taas kuukausi livahtamaan ohitse sitten viime kirjoituksen. Kevätkin näyttää vihdoinkin olevan muuttumassa kesäksi tai ainakin lumisade on vähäksi aikaa tauonnut. Ulkona on aikaa tullut vietettyä yllättävän paljon, jopa niin kauan että paloin auringossa. Ja vihdoinkin on päässyt aloittamaan puutarhatyöt.

Tai no vihdoinkin ja vihdoinkin, koska otsikon mukaisesti ensimmäinen yllätys puutarhassa on se, että olen tehnyt siellä mitään. Viime syksynä sain hermoromahduksen, koska puutarhassa oli enemmän heinää kun istutettuja kasveja. Sehän ei tietenkään ole omaa syytäni, enkä olisi sille voinut mitään tehdä… Hermoromahduksen seurauksena päätin, että en enää ikinä istuta yhtäkään kukkaa tai tee mitään puutarhatöihin liittyvää. Talvella päätöksessä olikin helppo pysyä.

Kevät koitti ja heti kun lumi alkoi sulaa, piti mennä ihmettelemään pihaa ja tarkistamaan kasvien selviytyminen talvesta. Sitten piti vähän haravoida. Sitten maasta alkoi ilmestyä ensimmäisiä kukkia. Onhan ne niin kauniita, että niitä täytyy saada lisää. Mietin, että jos nyt vähän kuitenkin enimpiä roskia kerään ja pari heinää nypin sieltä täältä pois. Yllättävän rennosti olen vielä ottanut, mutta mun pahimmat viholliset heinät alkaa taas kasvaa. Olen kuitenkin hieman edennyt torjunnassa ja isolle alueelle on nyt levitetty kuorikatetta. Uusia kasveja puutarhaan ei vielä ole paljon ilmestynyt, 5 liljaa istutin sekä muutaman pussin kesäkukan siemeniä.

Toinen yllätys puutarhassa oli, kun jäisestä maasta alkoi kasvaa krookuksia. Ne oli istutettu jo toissa syksynä, eivätkä ne kasvaneet viime keväänä ollenkaan, joten ajattelin että turhaa oli niidenkin istutus. Tänä vuonna yllätys olikin suuri, kun maasta putkahti esiin monta kukkaa eri väreissä. Lisäksi viime syksynä istutetut kukat lähtivät hyvin kasvuun, niiden lajista ei vaan valitettavasti ole enää tarkkaa tietoa. 😀 Hienoja ne on joka tapauksessa.

Yllätys oli myös se, että minttu oli selvinnyt talvesta ja lähti uudestaan kasvuun! Se on istutettu istutuslaatikkoon lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan seinän vieressä. Se on ollut hyvin suojassa talvella eikä viime talvena ollut mitään hirmupakkasia, nämä asiat auttoivat sen selviytymistä. Minttu leviää helposti, joten ehkä voisin istuttaa sitä kaikkien rikkaruohojen kohdalle.

Saa nähdä mihin suuntaan puutarhahullutus tässä kesän edetessä lähtee. Ikuinen taistelu heinää ja rikkaruohoja vastaan jatkuu. Helpommalla pääsisi kun istuttaisi kaikki ruukkuihin, mutta kasvimaa ei oikein sinne mahdu.

Elämä opettaa, mutta internet ehkä vielä vähän enemmän

elämä, internet
Photo by Pixabay on Pexels.com

Oletko koskaan miettinyt kuinka epäkorrekti olet tai olisiko sinusta poliisiksi? Tai mitä sun lempijäätelömaku kertoo sun persoonasta? Jos kaipaat lisää tietoa itsestäsi tai omasta persoonastasi, kannattaa sukeltaa internetin ihmeelliseen maailman ja selvittää kaikki mitä ikinä olisit halunnut itsestäsi tietää. Vastaamalla todella tieteellisiin ja oikeita tuloksia antaviin testeihin voit oppia tuntemaan itsesi paremmin. Saat myös tietää, mitä osaat ja mitä et. Saatat myös saada selville sielunkumppanisi nimen. Tai jotain ihan muuta. Tällä hetkellä, kun koronauutiset ei enää kiinnosta, vaan tämä kriisi on uusi normaali, teen mieluummin jotain aivan älyvapaita testejä, kun luen monta kertaa päivässä siitä montako ihmistä taas on kuollut.

Mitä kaikkea olen itsestäni viime päivinä oppinut?

Itsehän olin testien perusteella epäkorrekti, mutta suhteellisen normaali possu, mikä tietenkin täsmää hyvin siihen, että Leijonakuninkaan hahmoista olisin Pumba. Poliisina varmaan ihan okei (7/9 oikein). Mun suosikkijäätelömaku on pistaasi, mikä kertoo sen, että olen vahva ja ainutlaatuinen persoona. Olen luova, avarakatseinen ja monitahoinen tyyppi, joka saattaa vaikuttaa varautuneelta, mutta tosiasiassa olen huumorintajuinen tyyppi.

Testien perusteella olen oppinut että, osaan taivuttaa suomen kieltä (16/20 oikein), mutta yhdyssanat osaan vain keskinkertaisesti (12/16 oikein). Olen sanasalapoliisikoulun kandi (7/10 oikein). Vaikka jouduinkin lukiossa käymään yhden äidinkielen kurssin kolme kertaa, tunnen kaunokirjallisuuden käsitteet hyvin (7/8 oikein). Englannin kielen taitoni taas on loistava (20/25 oikein).

Toisesta maailmansodasta perustietämykseni on hyvällä tasolla (6/10 oikein). Itsenäisen Suomen historia on kanssa ihan hyvällä tasolla (6/9 oikein).

Testien tulosten perusteella olen maantietonero (14/15 oikein) ja Euroopan maista mun henkinen kotini olisi Alankomaat. Kuitenkin valitsemieni ruokien perusteella, mun entisessä elämässä kotimaani on ollut Marokko.

Photo by Jaymantri on Pexels.com

Mutta mitäpä mun kotiasu kertoo minusta? ” Olet boheemi! Valitset asusi yleensä käytännöllisyys edellä. Jos ihmisten ilmoille valitsetkin kuta kuinkin siistejä kuteita, kotioloissa ketsuppitahroilla ei ole kerrassaan mitään väliä – eihän niitä kukaan näe! Kotona nappaat kaapista päällepantavaa aika lailla summa mutikassa: tärkeintä on, että asu on mukava. Olet itsevarma ja käytännönläheinen tyyppi. Et vaivaa päätäsi yksityiskohdilla, vaan keskityt ennemmin kokonaisuuksiin. Et todennäköisesti ole mikään tunteilija. Sen sijaan saatat hyvinkin olla varsin luova tyyppi.” Pitää aika hyvin paikkansa.

Lemmikkeläimistä muistutan koiraa eli olen ”positiivinen ja hyväntuulinen tyyppi, joka innostuu helposti monenmoisesta. Sinusta saakin aina seuraa oli kyseessä sitten metsäretki tai yhteinen leffailta. Olet myös ystävällinen ja sataprosenttisen luotettava – sinua uskollisempaa ystävää saa hakea!Koiraroduista henkisesti muistutan labradorinnoutajaa. ”Labbis on ystävällinen, iloinen ja läheisilleen uskollinen, aivan kuten sinäkin. Olet hyväntuulinen ja innokas tyyppi. Pidät liikunnasta ja aktiviteeteista, mutta joskus köllit mielelläsi sohvallakin. Tulet toimeen kaikkien kanssa ja rakastat perhettäsi yli kaiken. Tai no, ruokaa rakastat myös melko paljon!”

Valitsemani huulipunavärin perusteella olen sosiaalinen, ystävällinen ja kupliva. Mun supervoima oli aika surkea: herkkyys ja henkisyys.

Buzzfeedin testien syvälliset persoonallisuusanalyysit on ihan omaa luokkaansa. Sain selville, että valitsemieni värien perusteella olen Disneyn pahiksista Lumikin paha kuningatar. Siitä mikä Disney-prinsessa olisin, tuli eri tuloksia: meikkityylin perusteella olisin Jasmine, valitsemieni vaatteiden ja jälkiruokien perusteella olisin Ariel, mutta unelmahäideni perusteella Tähkäpää.

Arielista ja Tähkäpäästä oli vähän syvällisemmät analyysit. Ariel tykkää kokeilla uusia asioita ja seikkailla, haluaa oppia asioita ympäröivästä maailmasta ja on utelias. Hän on joskus impulsiivinen, mutta myös huolellinen ja intuitiivinen. Hän myös välittää paljon ihmisistä, joita rakastaa ja tekee heidän puolestaan mitä vaan. Tähkäpää taas ei pelkää poistua mukavuusalueelta, näkee kauneutta kaikessa ja arvostaa sitä, mitä saa. Tähkäpää tuo valoa ihmisten elämään ja saa kaikki hymyilemään.

Sen kuitenkin tiedän, että jos mä olisin Disney prinsessa, mun mekon väri olisi vihreä.

Valitsemani asun perusteella olen Disneyn sarjoista Wizards of Waverly Placen Alex, joka ei ole ollenkaan huono vaiihtoehto: Tiedän, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Lisäksi olen lahjakas ja arvostan kaikkia kauniita asioita ympärilläni.

Photo by mali maeder on Pexels.com

Muumien hahmoista olisin Pikku Myy eli minusta oikeastaan pidetään siksi, että sanon asiat niinkuin ne ovat.

Mun suunnitteleman talon perusteella kuuluisin kuitenkin Harry Potterin maailmaan. No, sitten vietettyäni päivän Tylypahkassa sain selville että kuuluisin Luihuiseen. Sitten tein kuitenkin vielä syvällisemmän lajittelutestin, niin olen vain 12 % Luihuinen. Olen 37 % Rohkelikko, 27 % Korpinkynsi ja 24 % Puuskupuh. Aika ristiriitainen tulos.

Vielä syvemmälle sieluun mennään, kun valitsemieni nimien perusteella päätellään mun pahin pelko. Testin perusteella se on se, että pelkään että en ole tarpeeksi hyvä enkä osaa kohdata epäonnistumisia. No joo, mutta mun pahin pelko on kuolema. Testin perusteella tiedän nyt myös, että aliarvostetuista tv-sarjan sivuhahmoista olen Frendien Janice eli olen välittävä, mutta välillä vähän ärsyttävä. En välitä vihaajista ja ihmiset oppivat rakastamaan minua kunhan he vain tutustuvat minuun kunnolla.

Ja nyt tiedän myös mun sielunkumppanin nimen. Se on Jordan ja se selvisi valitsemalla eri värisistä kuvista parhaat. Hyvä tietää. Paitsi että Disneyn prinsseistä mun soul mate on Tarzan, joka on rohkea, positiivinen ja kiltti.

Että tämmöstä tänään.

Hyvää viikonloppua kaikille!

5 vinkkiä Pietariin

matkat, Venäjä

Edelleenkin voi vaan haaveilla matkoista, niin nyt on hyvä palata vielä kerran Pietariin. Olen aiemmin julkaissut kuvia matkalta sekä kirjoittanut kaupungin parhaista vierailukohteista. Jos ja kun taas voi matkustaa, niin Pietariin matkustaessa kannattaa muistaa nämä vinkit:

1. Jos matkustat Pietariin laivalla, varaudu jonottamaan tai varaa priority exit

(En tiedä mikä tilanne on nykyään, kun netistä saa haettua ilmaisen viisumin Venäjälle Pietarin alueelle)

Jos matkustat sinne laivalla niin varaa aikaa passintarkastukseen ja laivalta ulospääsyyn. En koskaan saanut selville, oliko laivasta ulospääsyssä joku ongelma vai kestääkö siinä aina niin kauan. Kun saavuimme satamaan, laivasta pois pääseminen kesti aivan järkyttävän kauan. Lisäksi jos olit jo odottamassa ulospääsyä, sieltä ei päässyt mihinkään, vaan olit jumissa ihmisjoukon keskellä ahtaalla käytävällä. Painajainen. Pitkän jonotuksen jälkeen päästiin toiseen pitkään jonoon odottamaan passintarkastusta. Siinä jonossa ei ollut mitään järkeä. Ihmiset odottivat ihan epäjärjestyksessä ja me ainakin vaan käveltiin ihmisjoukon ohi terminaaliin. En tiedä missä jonon pää oikeasti oli. Satamassa kaikki oli niin sekavaa, kun turistiryhmien piti mennä eri paikkaan kun muiden ja vaikutti vähän siltä, että kukaan ei tiennyt minne mennä.

Kaiken kaikkiaan laivasta ulospääsyssä ja passintarkastuksessa meni yli kaksi tuntia. Ei meillä muuten ollut kiire mihinkään, mutta hotellille menevän kuljetuksen piti lähteä jo ennen kuin olimme edes passintarkastuksessa. No, ne aikataulut ei olleet kovin tarkkoja ja saimme kyydin hotellille. Jos olisi varannut Priority exitin, laivasta olisi päässyt ensimmäisten joukosta ulos eikä passintarkastukseen olisi ollut jonoja, joten suosittelen ainakin oman kokemukseni perusteella valitsemaan sen.

2. Sokos Hotel Palace Bridge

Koska olin niin epäluuloinen Venäjää kohtaan, en suostunut lähtemään sinne, jos ei mentäisi viiden tähden hotelliin. Valintamme oli Sokos Hotel Palace Bridge. Hotelli oli siisti ja hyvällä, rauhallisella paikalla. Hotellissa oli myös hieno kylpylä, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Huone ei ollut mitenkään spesiaali, ihan perus, siisti hotellihuone. Hotellin ravintola oli hyvä ja aamupala myös. Voin suositella tätä hotellia.

3. Kävele

Parhaiten uuteen kaupunkiin tutustuu kävelemällä ympäriinsä. Pietarin suurimmat nähtävyydet eivät ole kaukana Nevsky Prospektista, joten kaupungissa on kohtalaisen helppo suunnistaa. Ja jos eksyy, niin aina näkyy joku kirkontorni, jota kohti suunnistaa. Kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet keskustassa ehtii kiertää vaikka yhdessä päivässä kävellen, jos haluaa kävellä 20 kilometriä. Jos kävelet Nevsky Prospektin edestakaisin, siitä tulee jo 6 kilometriä. Tämä on siis vain yksi katu. Ennen matkaa kannattaa kartan avulla vähän suunnitella mitä haluaa nähdä minäkin päivänä ja sen avulla voi suunnitella sopivan pituiset päiväkävelyt. Pietarin metro on edullinen, mutta meidän reissullamme metropysäkit eivät oikein sattuneet sopivasti reitille ja matkustimmekin sillä vain yhden matkan.

4. Singerin Talo

Keskeisellä paikalla Nevsky Prospektilla sijaitsevasta Singerin talosta löytyy kahvila, Pietarin tunnetuin kirjakauppa ja matkamuistomyymälä. Ja nyt kun etsin siitä lisää tietoa, sain selville, että katolla sijaitsee näköalatasanne, joten seuraavalla reissulla on taas päästävä sinne. Kahvilassa oli hyvä palvelu, myös englanniksi, ja hyvää kakkua tietenkin. Matkamuistomyymälä alakerrassa oli kiva ja tein sieltä hyviä löytöjä, mutta siellä oli kova tungos. Kirjakauppa oli mielenkiintoinen, se on ollut toiminnassa jo vuodesta 1919 ja on Pietarin vanhin kirjakauppa. Taloa vastapäätä on Kazanin katedraali ja vähän matkan päässä, kanavan varrella, on Verikirkko.

5. Kirkossa huivi päähän

En nähnyt tästä mitään mainintaa, kun etsin tietoa Pietarista, enkä tiedä onko se pakollista, mutta kirkkovierailuja varten kannattaa varata huivi mukaan. Minulla ei ollut mitään huivia mukana ja vähän ahdisti, kun huomasi että niin monella oli kirkossa huivi päässä.


Tästä reissusta on kohta vuosi! Vieläköhän keksisin jotain kerrottavaa Pietarista, kun ei uusiakaan matkoja ole tiedossa? 😀